1. Muodostakaa neljän hengen ryhmiä.

2. Lukekaa ohessa oleva teksti ja taustatietoinformaatio läpi.

3. Jakakaa itsellenne roolit seuraavista henkilöhahmoista: isäntä, aamulla palkattu, päivän kolmannella tunnilla palkattu, ja iltapäivällä palkattu. Mitä vihjeitä teksti antaa henkilötyypeistä?

4. Luokaa itsellenne henkilöhahmo ja henkilöhistoria kyseiseltä päivältä. Mikä on lähtökohtatilanne (status, perhe, varallisuus jne)? Mitkä olivat henkilöiden odotukset päivän osalta aamulla. Kirjoittakaa lyhyt minä-muotoinen kuvaus ja kertokaa se toisillenne.

5. Jatkakaa tarinaa kohtaus kohtaukselta lisäten alla olevaan tekstiin yksittäisten henkilöiden mietteet, tuntemukset ja asenteet. Laatikaa yhtenäinen tarina, joka on muodoltaan vuorosanoja ja henkilöiden mietteitä. Pyrkikää minimoimaan kertova aines.

6. Mikä on kertomuksen sosiaalieettinen kannanotto?

Muinaisessa Israelissa oli Mooseksen laissa pyritty takaamaan elinmahdollisuudet kaikille. Pääasiassa tämä tapahtui maapolitiikan avulla. Maa oli periaatteessa Jumalan omaisuutta ja heimolla ja sen kautta suvuilla ja perheillä oli siten vain perinnöllinen käyttöoikeus siihen. Mikäli maa jouduttiin myymään, se palautui suvulle joka 50 vuosi vietettävänä riemuvuonna. Siten periaatteessa vain jäljellä olevien vuosien satokausi voitiin myydä. Tämä takasi maalle vakaan keskiluokan joka oli myös valmis puolustamaan maataan vihollisen hyökätessä.

Maattoman väestön eli lähinnä leskien, orpojen ja muukalaisten asema oli järjestetty hyväntekeväisyysjärjestelmällä, jossa almuilla oli keskeinen osuus. Köyhien avustaminen katsottiin Jumalan käskyksi ja siten jokaisen varakkaan velvollisuudeksi. Lisäksi mm. pientareiden ja joka 7. vuosi olevan kesantovuoden sato tuli jättää köyhien korjattavaksi. Taustalla oli paimentolaisyhteiskunnan ajatus vanhurskaudesta joka tarkoitti tekoa, joka edesauttoi heimon selviämistä olemassaolon taistelussa. Heimo kykeni selviämään vain yhtenäisenä ja tämä taas edellytti sitä, että kaikista pidettiin huolta.

Pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen nämä periaatteet alkoivat kuitenkin murentua. Maapolitiikka mureni ja sen seurauksena tilat keskittyivät ja tämän seurauksena taas oli maaseudun työttömyys. Kun työtön väestö lisääntyi ja siirtyi kaupunkeihin myös vanha kasvokkaisen hyväntekeväisyyden malli osoittautui riittämättömäksi. Vastauksena tähän kehitettiin synagoogan yhteydessä oleva soppakeittiö ja oman aikansa ruokapankki. Näiden lisäksi oli myös sosiaalisia työllistämisprojekteja. Koska maa oli Jeesuksen aikaan miehitetty, ei synagoogalla ollut virallista statusta ja kymmenykset perustuivat enemmän sosiaaliseen normistoon kuin valtion pakkovaltaan. Siten sosiaalihuolto oli enemmän tai vähemmän varakkaan väestönosan eettisen asennoitumisen varassa. Varsinaista tuloveroa ei tunnettu ja Roomalaisten keräämät verot tulivat lähinnä arvonlisäveroluonteisista tulleista.

Tekstissä mainittu päiväpalkka 1 denaari oli yleinen kouluttamattoman työläisen minimipalkka. Tämän lisäksi työläinen sai aterian, joka oli syötävä työpaikalla. Ts. sitä ei voinut säästää ja viedä kotiin lapsille. Palkalla pystyi juuri elättämään perheensä mutta huvituksiin siitä ei juuri liiennyt. Vakinaisten työsuhteiden lisäksi tarvittiin varsinkin sadonkorjuukaudella paljon tilapäistyövoimaa koska sadonkorjuuaika oli suhteellisen lyhyt. Nämä työsuhteet solmittiin päiväksi kerrallaan ja palkka maksettiin illalla.

Vertailun vuoksi paikallisesta ruokapankista sai leipäannoksen, joka 6-henkisen perheen kohdalla vastasi denaarilla ostettua leipäannosta. Puhtaasti taloudellisen rationaliteetin kannalta pienemmät perheet saivat enemmän isän työnteolla kuin avustuksilla mutta suuremmat perheet saivat avustuksista enemmän kuin isän työstä. Tilanne tietysti muuttui kun perheen pojat olivat tarpeeksi vanhoja työntekijöiksi. Sosiaalinen mielipide kuitenkin paheksui avustuskeinottelua: "jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä (2 Tess 3:10)."

Päivä (samoin kuin yö) oli jaettu 12 hetkeen (tuntiin) ja ne laskettiin aamuruskosta n. ½ tunnin päässä olevasta aamun valkenemisesta alkaen (siis ennen auringon nousua). Hetkijaon lisäksi käytettiin myös ilmaisuja aamu, päivä ja ilta, jolloin aamu kesti n. 10-11 tienoille. Tekstissä tarkoitettu aamuvarhainen tarkoittaa yleensä aikaa ennen auringon nousua. Päivän kolmas hetki tarkoitti n. klo 13-14, jolloin länsituulen vaikutuksesta ilma viilenee ja pakollisen keskipäivän tauon jälkeen voidaan jatkaa töitä. 11. hetki taas tarkoittaa n. klo 16, jolloin työaikaa oli jäljellä enää vain tunti. Palkka jaettiin klo 17 ja pimeys lankesi reilun puolen tunnin jälkeen jolloin kaikki halusivat olla jo kotona.

Matteus 20: ¹"Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. ² Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. ³Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ⁴’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ‘minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ ⁵Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. ⁶Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ‘Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ⁷’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ‘Menkää tekin minun viinitarhaani.’ ⁸Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen : ‘Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ ⁹Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. ¹⁰Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. ¹¹Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ¹²’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ ¹³Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ‘Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? ¹⁴Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ¹⁵ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’ ¹⁶Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."