Martti Muukkonen

pääsihteeri

Jyväskylän NMKY

Syksy l989

"Marja on keskisuuren vaatekaupan sisäänostaja, jonka työnkuvaan kuuluu hoitaa melko itsenäisesti hankinnat sovittujen päälinjojen mukaisesti. Vuosi sitten hänen työpaikallaan saneerattiin ja sen sektorit asetettiin tulosvastuullisiksi yksiköiksi. Mennyttä kesää varten hän oli hankkinut tavallista laajemman varaston ulkoiluasuja. Jostain syystä ne eivät miellyttäneetkään asiakkaita ja niita jouduttun myymään tavallista suurempi määrä poistohinnoin. Myynnin kate jäi siten huomattavasti normaalia pienemmäksi. Marja sai esimieheltään pelkäämänsä nuhtelut, jotka sisälsivät myös vihjeen tehdä parempaa tulosta tai..."

"Pekka on luovaa työtä tekevä graafikko suuren yrityksen mainososastoila. Hänen kaksoisveljensa menehtyi liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta sitten. Veljekset olivat erittäin läheisiä toisilleen. Suruviestin saatuaan Pekka on ollut poissa tolaltaan. Työ ei ole maistunut ja muutama projekti on mennyt pieleen kun hän ei ole saanut aikaiseksi tarvittavia kuvia. Työtoverit ja esimies ovat voimiensa mukaan yrittäneet ottaa itselleen hänen töitään mutta tuntevat itsensä kovin voimattomiksi."

Nämä kaksi esimerkkitapausta peilaavat jonkin verran niitä

tilanteita joita työpaikoilla tulee esiin. Minkälaiset arvos-tukset niiden taustalla ovat? Mitä Marian ja Pekan työpaikoilla pidetään tarkeänä? Millainen ihmiskuva näiden arvostusten takana on? Millaisen arvomaailman pohjalta haluaisin itseäni koskevien ratkaisujen syntyvän? Mikään käyttäytyminen ei ole arvovapaata vaan kaiken takana on jokin filosofia. Näitä arvoja pyrin seuraavassa esittelemään pääpiirteittäin.

l980-luvun Suuomessa on ihmiskuvat jaettavissa kahdella tavalla kahteen pääluokkaan:

Ihmisarvokysymyksesä ääripäät ovat toisaalta ihmisen pelkkä valinearvo ja toisaalta ihmisarvo itseisarvona. Ihmisen luonnekysymyksessa on oleellinen ero siinä nähdäänkö ihminen hyvänä vai pahana.

Ihminen on tuotantokoneiston osa ja hänen arvonsa on riippuvainen siitä miten hän pystyy tekemään työtä. Työpanos puristetaan esiin ihmisestä mahdollisimman tehokkaasti. Mikäli työntekijä - varaosa - ei enää täytä tehtäväänsä hänet korvataan toisella. Työttömyyden merkitys kapitalismille on siinä että tuotanto- ja liike-elämällä on jatkuvasti tarjolla enemmän työvoimaa kuin on tarvis - työttömät ovat ilmainen varaosareservi ja myös uhka työssä oleville: jos et ole tehokas sinut voidaan korvata. Koneistossa vaurioitunut osa - ihminen - joko sysätään kokonaan romuksi (invalidieläke) tai kunnostetaan purkuosaksi uuddelleenkäyttöön (kuntoutus - kortisto).

Marxilaisessa ihmikuvassa on hyvin paljon sarnoja elementtejä kuin kapitaiistisessakin. Mm. ihmisarvo on sidottu työhön: ihminen on aina osa yhteisöä ja näitä kahdesta yhteisö on etusijaila. Ihmisen tehtävä on toimia yhteisön hyväksi ja jos hän ei sitä tee on hän yhteisön kannalta hyödytön.

Marxilaisen ihmiskuvan juuret ovat juutalaisuudessa - ei Marx taustastaan irti päässyt. Yhteisöajatus on myös erittäin keskeinen juutalaisuudessa; esim. sana vanhurskaus merkitsee aina yhteisön kannalta parasta mahdollista ratkaisua. Juutalaisuus tunnustaa kuitenkin ihmisen absoluuttisen arvon mitä marxilaisuus ei tee. Juutalaisuus tulee marxilaisuudessa esiin myös täydellisyyden vaatimuksena: marxilaisuuden mukaan synti on luokkaristiriidoista johtuvaa - kun ne poistetaan, ihminen toimii oikein koska ihminen katsotaan pohjimmiltaan hyväksi. Tämän saman juutalaisuus ilmaisee vakuuttamalla että ihminen ‘kykenee täyttämään lain’ ts. toimimaan joka kohdassa Mooseksen lain säädösten mukaisesti. Molemmat siis katsovat ihmisen kykenevän täydellisyyteen. Marxilaisuudella on jopa oma ‘pelastushistoriansa’, joka on 'juutalaisuus ilman Jumala-käsitettä': valittu kansa on proletariaatti, messias on kommunistinen puolue ja paratiisi on luokaton yhteiskunta. Tämän pohialta marxilaisuuden perusajatuksia on erittäin pitkälle viety julkinen kontrolli ja yksilönvapauden alistaminen yhteisön hallintaan.

Humanismi lähtee ihmisen ainutlaatuisuudesta. Ihmisarvo on absoluuttinen arvo; arvo jota ei tarvitse perustella. Tässä on myös humanismin heikkous - perusväittämää ei pystytä perustelemaan sille, joka asettaa sen kyseenalaiseksi. Humanismi näkee ihmisen pohjimmiltaan hyvänä. Synti johtuu. ulkoisista olosuhteista, väärästä kasvatukscsta jne. Kasvatuksen tehtävänä on vapautaa ihminen olemaan oma hyvä itsensä. Jos se ei onnistu, syy on ympäristön ja kasvattajien

Hindulaisuus vaikuttaa länsimaissa yleensä muilla kuin omalla nimellään. Tämä on osa sen lähetysstrategiaa. Merkittävimmät hindulaisuuden ilmentymät Suomessa ovat jooqa (voimistelumuoto on tosin eriytynyt puhtaaksi jumpaksi mutta pitkälle vietynä siinäkin törmää taustaansa); TM eli transsendenttinen mietiskely, jota taannoin markkinoitiin ‘tietellisenä stressinpoistomenetelmänä' (tietellisyys katosi kun huomattiin jokaiselle annettujen salaisten mietiskelysanojcn olevan hindujumalien nimiä); antroposofia sekä siitä eronneet kristosofia (Suuomessa Pekka Ervastin kirjoitukset) ja Steiner-pedagogiikka.

Steiner-pedagogiikka pyrkii vapauttamaan ihmisen luovuuden (ja kieltämättä sen piirissä on tehty merkittäviä pedagogisia oivalluksia). Tuon saman asian hindulaisuus selittää "hengellisemmin": ihminen kehittyy loputtomien jäileensyntymien kautta kohti täydllisyyttä kunnes vapautuu tuosta jälleensyntymisen kierteestä ja vajoaa nirvanaan eli yhtyy persoonattomaan maailmansieluun.

Edellä mainitut hindulaisuuden suunnat ovat kuitenkin vain pienten joukkojen harrastusta. Suuremman vaikutuskanavan hindulaisuus on löytänyt elokuvateollisuudesta ja sarja-kuvista: niissä esuntyvä persoonaton ‘Voima’ (Star Wars, jotkut Flash Gordon-jaksot, SciFi-kirjallisuudessa Frank Herbertin Dyyni) on lähes identtinen hindulaisen käsityksen kanssa - tuota ‘Voimaa’ sankari manipuloi yhtä taitavasti kuin Intian joogit ovat vuosi tuhansia tehneet. Hindulaisperäisten virtausten käsitys ihmisestä on se, että hän pystyy täydellisyyteen ja kasvatuksen tehtävänä on löytää ne ‘koodit’, joilla nämä ihmisen hyvät ominaisuudet saadaan esiin.

Ihmisarvokäsitettä ei hindulaisuudcssa länsimaisessa mielessä ole. Karman laki opettaa, että ihminen syntyy siihen asemaan kuin edellisessä elämässään on ansainnut - jos siis joku auttaa kärsivää ihmistä, hän tekee tälle tosiasiassa karhunpalveluksen, koska avullaan vain lykkää oikeudenmkukaisen tuomion toteutumista. Ihmisarvon sijasta on varsin usein esillä yleensä elämän kunnioittaminen. Silloin ei tehdä laatueroa ihmiselämän ja muun elämän välillä.

Kristillisen käsityksen poihjana on luomisajatus: ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja siksi hän on mittaamattoman arvokas (humanismi on perinyt juutalais-kristillisen arvokäsityksen muttei perustelua). Ihminen on kuitenkin turmeltunut Jumalan kuva. Vajavaisuus on henkinen syöpä, joka vaivaa koko ihmiskuntaa ja siitä on mahdoton päästä itse irti.

Poiketen muista käsityksistä kristinusko lähtee siitä, ettei kenestäkään saa millään keinolla täydellistä. Laki ei ole normi, johon kaikki yltävät vaan sen tehtävänä on pakolla pitää itsekkäät ihmiset jotenkuten sovussa keskenään. Hyvä käytännön esimerkki löytyy liikenteestä: vaikka nopeuden ja onnettomuuksien korrelaatio tiedetään se ei hillitse kaasujalkaa. Hillinnästä huolehtii ratsian mahdollisuus.

Kristinuskoon kuuluva anteeksiantamuksen malli on sama, jolla Raamatun opetuksen mukaan Jumala lähestyy ihmistä. Syyllisyys todetaan mutta annetaan anteeksi. Arkielämässä tämä malli tar-koittaa sitä, että jokaisella on oikeus olla epätäydellinen; saa antaa itselleen anteeksi omat puutteensa ja on muistettava, että toinenkin elää saman vajavaisuuden vallassa. Epäonnistuminen ei aina ole ‘jonkun vika.’

Näin ihminen oppii hvväksymään itsessään sekä hyvät, keskinkertaiset että huonot piirteensä. Jos jollain on peukalot keskellä kumpaakin vasenta kättään niin ei se tarkoita, etteikö tämä henkilö voisi olla esim. musiikillisesti lahjakas. Valitettavan usein koemme jonkun piirteemme tai taitomme arvostelun koko persoonaamme kohdistuvaksi - loukkaanumme ja iskemme takaisin. Mikäli opimme hyväksymnään tämän ihmisen vajavuuden vapautuu energiamme omien virheiden murehtimisesta monen muuhun asiaan. Samalla se opettaa meille suhteessa toiseen ihmiseen:

"Ken teistä on virheetön, heittäköon ensimmäisen kiven."