Uudenvuodenpäivän jälkeinen sunnuntai
Kypärämäen kirkko, Jyväskylä
Luuk 2: 42-52
42
Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.48
Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.51
Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.Tämä kertomus on Raamatussa ainoa, joka kertoo Jeesuksen nuoruudesta. Evankeliumit eivät esitä Hänen henkilöhistoriaansa. Alkuseurakunta oli yllättävän vähän kiinnostunut historiallisesta Jeesuksesta. Sille Jeesus oli Vapahtaja ja siksi evankeliumit ovat oikeastaan vain pitkällä johdannolla varustettuja kärsimyshistorioita. Ne esittävät Jeesuksen toiminnasta vain sen mitä kukin evankelista piti pelastumisen kannalta oleellisena.
Apokryfiset evankeliumit ja erilaiset legendat sensijaan pyrkivät kuvaamaan Jeesusta ihmeitä tekevänä superlapsena. Milloin Hän olisi venyttänyt ilman työkaluja isänsä liian lyhyeksi tekemän sängyn, milloin saanut savilintunsa lentämään jne. Ne ovat kuitenkin vain hurskaan mielikuvituksen tuotteita ja sellaisina selkeästi rajattu pois Raamatun tekstien joukosta.
Luukkaan kertomuksessa ei ole tallaisia legendanomaisia piirteitä. Tosin kristillinen taide on lisäillyt niitä siihen tulkitsemalla Jeesuksen olleen temppelissä opettamassa.
Näiden tulkintojen esikuvina ovat olleet antiikin kertomukset Aleksanteri Suuren ja Ramses II:n samanikäisinä osoittamasta suuresta viisaudesta. Jeesus on kuitenkin tavallisen juutalaisen "rippikoululaisen" tavoin kuuntelemassa ja kyselemässä. Rabbien opetusmenetelmänä oli vuoropuhelu
oppilaiden kanssa. Vuoroon kyselivät opettajat, vuoroon oppilaat. Jeesuksen repliikit ja osuvat kysymykset olivat ne, jotka herättivät ihmetystä.
Juutalainen poikalapsi kävi 12-13-vuotiaana juutalaisen "rippikoulun" lain koulun. Sen jälkeen hän vastasi itse itsestään lain edessä ja oli myös velvollinen käymään temppelijuhlilla Jerusalemissa. Tosin hän oli saanut käydä siellä jo aikaisemminkin "isän kädestä kiinni pitäen", kuten juutalaisten Talmud opettaa.
Emme tiedä oliko tämä hänen ensimmäinen käyntinsä Jerusalemissa, oliko Hän jo läpäissyt lain koulun vai vasta oppilaana. Todennäköistä kuitenkin on, että tämä oli Hänen ensimmäinen itsenäinen käyntinsä "lain poikana" juhlilla. Luukas nimenomaan kertoo paljon Jeesuksen juutalaisuudesta ja siihen liittyneistä tavoista: lapsuuskertomuksissa on kertomus Jeesuksen ympärileikkauksesta ( Uuden vuoden päivän aihe l. Jeesuksen nimipäivä; toinen niistä kalenterimme päivistä, jolle ei ole merkitty kenenkään nimipäivää ), nyt hän kertoo Jeesuksen temppelijuhlilla käynnistä iässä, jossa
poika sitoutuu Mooseksen lakiin.
Tämä Jeesuksen uusi itsenäinen asema selittää myös osaltaan miten vanhemmat eivät huomanneet Hänen katoamistaan heti: miehet ja naiset kulkivat jopa 100:n hengen karavaanissa omissa ryhmissään ja nuorukaiset todennäköisesti keskenään. Vasta illalla karavaanin pysähtyessä perheet kokoontuivat omaan telttaansa. Silloin vanhemmat vasta huomasivat pojan puuttuvan. Seuraavan paluupäivän ja päivän etsiskelyn jälkeen poika löytyy temppelin pylväiköstä. Kaikkien lienee helppo
kuvitella Joosefin ja Marian helpotus ja yhtyä Marian nuhdesaarnaan.
Kertomus osoittaa, että vaikka Jeesus sitoutuikin perheeseensä, se ei voinut omistaa Häntä, kuten itämailla on vielä nytkin yleisesti tapana. Perheenisän sana on suvulle laki. Nyt Hänet löydettiin kolmantena päivänä - toinen kolmen päivän poissaolo antaa Hänet laajemmalle perheelle - koko
ihmiskunnalle.
Jeesus eli Nasaretissa nuoruutensa. Hän oppi isänsä ammatin ja elätti tämän kuoleman jälkeen perheensä. Seuraava maininta Hänestä on elämän seuraavassa taitekohdassa: täysi-ikäisyyden saavuttamisen ajassa 30-vuotiaana. Silloin Hän jättää perheensä ja aloittaa toimintansa. Siihen mennessä Hän on voinut varmistua siitä, että Hänen veljillään on ammatit, joilla elävät ja elättävät äitinsä. Todennäköisesti siskot on naitettu ja siten heidänkin elämänsä turvattu.