Tapaninpäivä

3 vsk

Losomäen koulu, Säyneinen, Juankoski

Luuk 12:49-53

⁴⁹Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! ⁵⁰Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty! ⁵¹Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. ⁵²Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, ⁵³isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."

Tämän päivän teksti on niitä Raamatun tekstejä, joiden kohdalla joudumme vain arvailemaan mitä Jeesus tällä lopultakin tarkoitti. Tekstin ytimenä olevat sanat riidasta ovat peräisin Luukkaan ja Matteuksen lähteenään käyttämästä Jeesuksen sanojen kokoelmasta. Tämä kokoelma itse on hävinnyt - emme tiedä edes sitä onko se ollut ollenkaan kirjallisessa muodossa tai sitä onko se ollut Jeesuksen äidinkielellä arameaksi vai Uuden testamentin kirjoittamiskielellä kreikaksi.

Matteuksen versio on lähes suora lainaus profeetta Miikan tekstistä Miika 7:6: "Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa." Tekstin ongelma on siinä, että Matteus ja Luukas käyttävät sitä aivan en yhteyksissä ja eri asioiden perusteluna:

Matteuksella ne liittyvät Jeesuksen tunnustamiseen tai kieltämiseen kun taas Luukkaalla valmistautumiseen Messiaan tu1oon. Luukas on ajatuksellisesti lähempänä Miikaa puhuessaan ajan merkeistä ennen Messiaan tuloa.

Oman ongelmansa muodostavat alkujakeet: ne ovat irrallisia Jeesuksen lausumia. Tuo tuli on alunperin saattanut tarkoittaa melkein mitä tahansa - tässä se ilmeisesti viittaa riitaisuuksiin tarkoittaen siten sodan melskettä. Tällöin on kuitenkin outoa miten viittaus Jeesuksen omaan kuolemaan -maininta tulevasta kasteesta - liittyy tähän. Eräs mahdollinen selitys olisi se, että Jeesus tulen tuomisella tarkoittaa omaa toimintaansa, joka sai ylipapit ja kansanjohtajat nousemaan häntä vastaan ja joka johti lopulta hänen kuolemaansa

Nämä ovat kuitenkin vain arvailuja. Puutteellisten tietojen varassa emme voi - emmekä myöskään saa sanoa mitään varmaa. Meille jää yhä arvoitukseksi mitä Luukas on tarkoittanut yhdistäessään nämä Jeesuksen sanat. Samoin jää arvailujen varaan mitä Jeesus itse on tarkoittanut sanoessaan ne.

Paradoksaalisesti tämä rauhattomuuden sanoma pätee koko raamatunlukuumme. Raamattu ei anna meille yksityiskohtaista lakikokoelmaa tai käyttäytymisohjeistoa, jonka mukaan tietäisimme toimia. Me emme voi rauhassa puolustella esim. itsekkyyttämme viittaamalla siihen, että olemme eläneet pykälien mukaan oikein. Tätä meille ei ole annettu, vaan meitä pidetään rauhattomina etsimässä Jumalan tahtoa asioissa tapaus kerrallaan. Meille ei ole annettu taivaallista lakia täynnä porsaanreikiä, vaan periaate, josta meidän on tulkittava kaikkea toimintaamme. Tämä periaate on rakkauden kaksoiskäsky.

Mutta mitä tämä päivämme teksti sanoo meille kaikessa epäselvyydessäänkin? Vaikkemme voi antaa siitä lopullista, ehdotonta tulkintaa, voimme antaa sen herättää meissä pohdiskelua. Miten muu Uusi testamentti opettaa? Millaisia ajatuksia tekstin äärellä syntyy? Mikä on Jumalan tahto sinun ja minun kohdallani tässä ja. nyt?

Mikäli otamme Mukan profetian tulkintamme avaimeksi, tulee eittämättä mieleen, että Jeesus puhuu Messiaan valtakuntaa edeltävästä käymistilasta. Tuon valtakuntaa ennakoivan ajanjakson Hän on aloittanut. Vaikka hän onkin rauhan ruhtinas, ei opetuslasten pidä uskoa rauhanvaltakunnan tulevan yhtäkkiä. Sitä edeltävät sodan melskeet ja perheiden hajoamiset. Ne ovat ajan merkkejä, joista tulisi osata lukea Messiaan valtakunnan koitto.

Opetuslasten ei kuitenkaan tule pelätä tätä kuohunnan kautta. Se rauha, jonka Jeesus seuraajilleen jätti on usein rauhaa rauhattomuuden keskellä. Ympäröivää ahdistusta ja vaikeuksia ei poisteta, vaan kristitylle annetaan voima niiden läpikäymiseen. Usein kysytään, miksei Jumala poista kerralla kaikkea pahaa maailmasta, jos hän kerran on kaikkivaltias. - On tietysti paha mennä sanomaan Jumalan motiiveista, mutta ehkäpä siinä onkin kyse Jumalan armosta ja pitkämielisyydestä meitä kohtaan - kukaan meistä ei kestäisi absoluuttista tuomiota - kaikki me olisimme poistettavien listalla. Me voimme säilyä vain turvautumalla Kristukseen. Ajan merkit ovat nekin meille julistusta tulevasta tuomiosta.

Kun Jeesus sanoi tuovansa tulta ja rauhattomuutta, tarkoittiko Hän omaa toimintaansa? Tarkoittiko hän sitä, että Hän ei hyväksynyt vallitsevaa rauhaa auktoriteettien orjuudessa? Oliko Hänen kaiken vanhan ja totutun murtava rakkautensa tätä rauhattomuuden tuomista? Ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaatimuksellaanhan Hän suorastaan kerjäsi verta

Nenästään. Oliko se totuus, joka tuli erottamaan ihmiset toisistaan? Totuus, joka näyttää oikeudenmukaisuuden ja julistaa synnin synniksi, oli se kuinka yleisesti hyväksyttyä tahansa? Totuus joka tuo toivon ja elämisen arvon köyhille ja sorretuille?

Jumalan Sana ei tyhjänä palaja - se joko synnyttää uskon, toimivan, rakastavan, nöyrän uskon. Tai se synnyttää vastustuksen. Jumalan sana on kaksiteräinen miekka - se tunkeutuu luihin ja ytimiin saakka. Se ei kerro vain Jumalasta, vaan ennen kaikkea se kertoo millaisia me ihmiset olemme. Millainen sinä olet ja millainen minä olen. Se kuva ei aina ole kovin mairitteleva. Siksi ei ole ihme että monet loukkaantuvat tästä suorasukaisuudesta. Jumalan sana synnyttää näin myös vastustusta. Jeesuksen julistus johti hänet ristille, se johti alkuseurakunnan kristityt leijonien eteen. Se johtaa

tänään teloituskomppanioiden eteen tai kidutuskammioihin. Meillä Suomessa on vallalla varsin kiiltokuvamainen kristillisyydenkäsitys: usko on lähinnä yksilöeettinen asia. Kirkko puhukoon hengellisistä ja pysyköön pois maallisista. Jeesuksen ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaatimus on Suomessa tehokkaasti tukahdutettu. Hyvin harvassa ovat ne äänet, jotka julistavat meidän elintasomme synniksi. Ja nekin hukkuvat kaiken sulattavaan moniarvoisuuteen. Suomi on täynnä Pilatuksia, jotka pesevät kätensä vastuusta yrittääkseen kieltää syyllisyyttään. Samalla me tuomitsemme Kristuksen ja hänen vähimmät veljensä kuolemaan.

Jeesus sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Tänään kuolee yksi lapsi joka toinen sekunti meidän välinpitämättömyytemme tähden. Pitämällä nykyisen elintasomme, me olemme nousseet kansana veljeämme vastaan. Totuus ei ole suinkaan tehnyt meitä nöyriksi, vaan on saanut meidät taistelemaan sitä vastaan.

Jos Jeesus syntyisi tänään uudelleen maailmaan, hän ei varmasti syntyisi missään länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, vaan omiensa tykönä - jossain lannalta ja virtsalta löyhkäävässä savimajassa keskellä nälkäaluetta tai pahvihökkelissä pakolaisleirillä.

Tämän tekstimme sanoma meille tänään on siinä, ettei tämä meidän rauhamme ole tavoiteltava olotila, sillä se on rauhaa, joka saavutetaan sulkemalla silmät ja korvat maailman hädältä. Tämän meidän valerauhamme keskelle Jeesus heittää tulensa. Hän odottaa meiltä, seuraajiltaan, saman tien kulkemista kuin hän itse kulki. Totuuden, nöyryyden, rakkauden ja uhrivalmiuden tien.