Martti Muukkonen:
Katekismusluento Rajamäen Artturi-salissa 10.4.2016
- Messias, voideltu, Saul, Daavid jne
- Voitelussa messiaasta tuli Jumalan poika.
6 ”Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!”
7 Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt.
Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
…
12 Tervehtikää poikaa,
hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te
suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa. (Ps 2: 6,7,12)
- Esikuva mahdollisesti Egyptistä, jossa faarao otti hoviinsa kasvatettavaksi nuoria poika ja heistä tuli faaraon poikia. Tarkoituksena saada faaraolle uskollista virkamieskuntaa.Tunnetuin esimerkki Mooses.
- Israel luhistui Assyrian invaasioon ja Juuda myöhemmn Babylonin hyökkäykseen.
- Pakkosiirtolaisuuden jälkeen ainoa itsenäisyyskausi oli Juudas Makkabilaisten kapinan jälkeen n. 100V kunnes Rooma valloitti alueen.
- Juutalaiset odottivat Daavidin kaltaista soturikuningasta, joka palauttaisi Israelin itsenäisyyden ja laajentaisi sen Salomon valtakunnan kokoon.
- Mk/Mt/Lk: messiaaksi kasteessa = voitelu (taivaasta Psalmin sanat, jotka liittyvät kuninkaaksivoiteluun) ja Pyhällä Hengellä täyttyminen
- Paavali: Jumalan Pojaksi voimassa ts. ylösnousemuksessa:
Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; 4 pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. (Room 1:3-4)
- Jh: Jeesuksen pre-eksistenssi:
1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa
Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan
voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
…
14 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. (Joh 1:1-3, 14)
- Johannes: Paimen
11 ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
14 ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut (Joh 10:11,14)
- Ei pidä sekoittaa Luuk 15:4-6 eksynyt lammas-vertaukseen, jossa paimen on fariseus.
- Kielikuva Vt:sta, jossa patriarkat ja Daavid paimenia. Samoin on muistettava paimenpsalmi 23, jossa Herra on minun paimeneni.
- Vielä kaukaisempi esikuva on muinaisen Sumerin Urukista, jossa paimentolaiskuninkaita Gudeaa ja Ur-Nammua kutsuttiin tittelillä ”Hyvä paimen.” Tämä oli se vaihe Sumerin historiassa kun kaupunkien johdossa oli usein pappiskuninkaita, jotka paimenten lailla ohjasivat laumaansa.
- Paimenen kielikuvan taustalla on myös sumerilainen paimenjumala Dumuzi (heprean Tammuz), jonka palvonta lienee ollut tuttua myös israelilaisessa kansanhurskaudessa – ainakin Hes 8:14 mukaan:
- ”Hän vei minut Herran temppelin pohjoiselle portille. Siellä oli naisia istumassa, ja minä näin: he itkivät Tammus-jumalaa.”
- Useinhan kansanhurskaudessa virallisen kultin lisäksi on myös muita elementtejä – ajatellaanpa vaikka meikäläisiä horroskooppeja ja erilaisia juhlaperinteitämme.
- Dumuzi on paitsi paimenjumala, myös kevään hedelmällisyyden jumala. Kesällä taas vietettiin hänen kuolemaansa kuumuuden tappaessa kasvillisuuden. Hän on eräänlainen esikuva vuoden kierron mukaan kuolevista ja jälleensyntyvistä jumalista Lähi-idässä. Manalassa asuvana, häntä voidaan pitää sekä egyptiläisen Osiriksen, että kreikkalaisen Adoniksen esikuvina.
- Profeetta
- Jeesusta on usein kuvattu ”toisena Mooseksena” – ”Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. (5 Ms 18:18) Pietari siteeraa tätä kohtaa Apt 3:22 ja liittää sen Jeesukseen. Muualla Ut:ssa vain viitteitä:
- Luuk 24:44: Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.”
- Joh 5: 46: ”Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut.”
- Herran palvelija – kuvaus on Deutero-Jesajalta
- Eved JHVH tarkoittaa sananmukaisesti Jumalan orjaa. Tässä on kuitenkin muistettava, että orja-käsitteellä ei ole samaa merkitystä Lähi-idässä kuin Kreikassa ja Roomassa. Idässä orjallakin oli aina ihmisarvo. Myös Samuel oli eved JHVH – Jahven temppeliorja. Kuitenkin hän oli kansansa kiistaton johtaja, joka asetti kuninkaita.
- On muistettava, että itämaat olivat hyvin feodaalisia maita: jokainen oli jonkun muun palvelija – kuningas oli kaupungin suojelusjumalan orja samalla tavoin kuin alhaisin orja oli herransa palvelija. Vielä Ottomaanivaltakunnan nousun aikana sulttaanin suurvisiiri oli aina orja. Hän oli isäntänsä käskyläinen, joka toteutti tämän tahtoa. Hänellä ei ollut omaa olemassaoloa tuon isäntä-orja-suhteen ulkopuolella. Siinä mielessä Kirkkoraamatun käännös ”palvelija” on osuva.
- Jesajan kirjassa on neljä eri hymniä Herran palvelijasta.
- Ensimmäisessä (42:1-4) Jumala kertoo, että hän on valinnut palvelijansa tuomaan oikeudenmukaisuuden maan päälle.
- Toisessa (49:1-6) palvelija kertoo Jumalan valinneen hänet jo äitinsä kohdussa ja Jumala vastaa tekevänsä hänestä valon kaikille kansoille.
- Kolmannessa (50:4-9) ei varsinaisesti mainita Herran palvelijaa, vaikka KR otsikoikin perikoopin niin. Siinä palvelija kertoo tehtävästään uupuneiden rohkaisijana.
- Neljäs (52:13-53:12) on pitkäperjantain tekstissäkin oleva kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta.
- Ongelma näissä kohdissa on se, kuka on tuo palvelija. Onko kyseessä Israel kollektiivina vai jokin yksityinen henkilö vai puhuvatko tekstit eri henkilöistä?
- Ut:n kirjoittajat ymmärsivät nämä kohdat profetioiksi Jeesuksesta.
- Vasta 1800-luvulla alettiin tarkastella kysymystä juutalaisesta näkökulmasta ja nähdä tuo palvelija kollektiivina. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska muualla Deutero-Jesajassa puhutaan Israelista ihan eri tavoin. Toisaalta tämän teorian vahvuus on tuossa kollektiivisessa persoonallisuudessa, joka mahdollistaa ajatukselliset siirtymät kollektiivin ja yksilön välillä. Yksilö voi nähdä itsensä Herran palvelijana osana kollektiivia.
- Kollektiivisen tulkinnan ongelmat ajoivat etsimään historiallista henkilöä ja sellaiseksi on esitetty kuninkaita Hiskiasta Serubaabeliin ja jopa Persian kuningasta Kyyrosta. Profeetoista on esitetty Jesajaa, Jeremiaa ja Deutero-Jesajaa itseään – tai jotain tuntematonta jälkimmäisen aikalaista. Millään näillä teorioilla ei ole suurta kannatusta nykyään.
- Ehkä oleellisempaa kuin se, kuka palvelija on, on se, mitä hän tekee. Tässä tulee ajatukset oikeudenmukaisuuden saattamisesta maan päälle, lohduttamisesta ja sellaisesta kärsimisestä, joka ei katkeroidu vaan jalostaa ihmistä.
- Jumalan Karitsa
- Vt:ssä lammas oli uhrieläin, jonka teurastamisella sovitettiin kansan synnit
- Ut:ssa Johannes Kastaja viittaa Jeesukseen ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh 1:29).” Ajatus siitä, että Jeesus yhraa itsensä kertakaikkisena uhrina eikä mitään uhreja enää tarvita.
- Ilmestyskirjassa ilmaisu esiintyy 28 kertaa liitettynä Kristukseen ja tällä kertaa tuo teurastettu lammas on kaiken hallitsija.
- Ihmisen Poika
- Perusmerkityksissään ilmaisut ben Adam ja ben Enosh merkitsevät ihmistä ja voitaisiin suomentaa ilmaisulla ”ihmislapsi.”
- Jo ennen Jeesuksen aikaa oli juutalaisten apokalyptisessä kirjallisuudessa muodostunut näkemys ”Ihmisen Pojasta” (määrätyssä muodossa), eskatologisena hahmona, jonka oli määrä toimia välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä lopun aikoina. Näkemyksen raamatullisena perustana pidetään yleisimmin Danielin kirjan kuvausta siitä, kuinka Ihmisen Poika asetetaan valtaistuimelle ja kuinka hänelle annetaan ikuinen kuninkuus.
Yhä minä katselin yöllisiä
näkyjä
ja näin, miten taivaan pilvien keskellä
tuli eräs, näöltään kuin ihminen.
Hän saapui Ikiaikaisen luo.
Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen,
ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen,
kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta,
joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan 7: 13-14)
- Assyrologiaa lukeneelle tulee eittämättä mieleen Babylonan luomiseepos Enuma elish ja sen kuvaus siitä kuinka Mardukille annettiin kuninkuus jumalten keskuudessa, jotta hän kukistaisi myyttisen merihirviön Tiamatin, joka uhkasi jumalten maailmaa.
- Uudessa testamentissa Jeesus puhui itsestään usein kolmannessa persoonassa käyttäen ilmausta ”Ihmisen Poika” (kreikankielisessä alkutekstissä ho hyios tū antrōpū). Näin Jeesus julisti olevansa juutalaisten odottama Pelastaja, Messias.
- Ilmestyskirjan kuvaus Jeesuksesta lopunajan tuomarina nousee pitkälti tästä ajattelusta.
- On kuitenkin huomattava, että Ilmestyskirjassa on noudatettu itämaille tyypillistä tapaa alistaa muut jumalat oman jumaluuden palvelijoiksi. Niinpä Mardukistakin on tullut enkeliruhtinas Mikael, joka kukistaa lohikäärmeen (Ilm 19:7-9) ja joka on kuitenkin alisteinen Kristukselle. Kertomus on aika suora toisinto tuosta Enuma elishin kertomuksesta.
- Kuten alkuluennolla todettiin, Vanhassa kirkossa oli erilaisia näkemyksiä siitä kuka tämä Nasaretin puuseppä oikein oli ja, kuten olemme tässä nähneet, nuo eri näkemykset perustuvat Raamatun eri tekstien erilaisiin tulkintoihin.
- Ajatus Jeesuksesta ihmisenä oli selkeintä areiolaisuudessa, joka opetti adoptiaanista kristillisyyttä. Kristilliseltä kannalta katsoen tämän ongelma on se, että kenenkään tavallisen ihmisen ristinkuolemalla ei ole pelastusmerkitystä.
- Monofysistit taas opettivat Jeesuksella olleen vain yksi jumalallinen luonto. Tämän ongelmana on se, että Jumalan kärsiminen on näennäistä, koska ihmisenä Hän on vain eräänlaisessa valepuvussa.
- Uskontunnustukset ratkaisivat tämän ongelman Kristuksen kaksiluonto-opilla: Jeesus on sekä ihminen että Jumala.
- Eräs – erityisesti Ilmestyskirjasta nouseva kuva on Khristos Pantokrator – Kristus Kaikkivaltias, joka näkyy erityisesti ikonitaiteessa.
- Juutalaisessa perinteessä Jeesus on tunnetusti kielteinen suuruus.
- Ut:n näkemyksen mukaan aikalaisilleen Jeesus oli ”syömäri ja juomari (Mt 11:19”, ”Villitsijä (Mt 27:63)”, ”riivattu (Mk 3:22)”, ”Jumalanpilkkaaja (Mk 14:64)”
- Tosin tässä on oltava hyvin varovainen, koska nämä kuvaukset on otettu Ut:sta. Juutalaiset Ut:n tutkijat huomaavat Jeesuksen toimineen pääsääntöisesti kuin kunnon fariseus mutta huomauttavat, että Ut:n kuva fariseuksista ei vastaa todellisuutta. Samoin jotkut kristillisyyden keskeiset juhlatapahtumat eivät voi pitää paikkaansa kuten Ut kertoo: esim. Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin ja hoosianna-huudot sopivat paremmin syksyn tabernaakkelijuhlaan, jonka liturginen osa ne ovat, kuin pääsiäisen alle. Sinänsä ihan hyvä huomio kun ottaa huomioon, että synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen julkinen toiminta on jäsennetty yhden vuoden ajalle.
- Juutalainen perinne on nähnyt Jeesuksen yhtenä monista vääristä messiaista.
- Jeesuksen jumaluuden kieltäminen ei ole ollut mitenkään keskeistä juutalaisuudessa – pikemminkin kysymys, joka ei ansaitse edes käsittelyä koska se on niin vastoin juutalaista ajattelua: ”ihminen, joka väittää olevansa Jumala, on valehtelija (Jerusalem Talmud 2:1) ”
- Jotkut juutalaiset suuret opettajat, kuten Maimonides näkivät Jeesuksen eräänlaisena esikuvana messiaanisen ajan monoteismille.
- Messias on juutalaisuudelle henkilö, joka tuo rauhanvaltakunnan maan päälle. Koska Jeesus ei sitä tuonut, hän ei voi olla messias. Yleinen juutalainen kritiikki kuuluu: ”Katso maailmaa: onko siellä rauha?”
- Juutalaisen käsityksen mukaan on kahdenlaisia vääriä profeettoja: ne, jotka toimivat jonkun epäjumalan nimissä ja niitä, jotka Israelin Jumalan nimissä opettavat toisin kuin Mooseksen Laki sanoo.
- Toisenlainen kuva on nykyjuutalaisuudessa, joka näkee hänessä suuren – ehkäpä jopa kaikkien aikojen suurimman – juutalaisen.
- Juutalainen maalari Marc Chagall kuvaa teoksessaan Valkoinen ristiinnaulitseminen Jeesuksen ja Tooran vierekkäin ja palauttaa mieleen Saksassa vuonna 1938 tapahtuneet synagoogien hävitykset. Kristus naulataan uudelleen ristiin ja hän kärsii juutalaisten veljiensä kanssa. Tätä kuvaa teoksessa mm. se, että hän kantaa lantioliinanaan juutalaista rukousviittaa. Hänen yläpuolellaan oleva nimikyltti on hepreaksi, hänen jaloissaan on juutalainen temppelikynttelikkö, oikealla on palava synagooga ja ristin yläpuolella valittavat Vt:n Jumalan miehet.
- Juutalaiselle uskonnonfilosofille Martin Buberille Jeesus on ”suuri veli”, ei Jumala eikä Vapahtaja. Juutalaisuudesta Jeesus poikkeaa siinä, että hän ei säilytä kunnioittavaa etäisyyttä Jumalaan.
- Juutalaiselle kirjailijalle Schalom Ben-Chorinille Jeesus oli parantaja ja lain opettaja, joka opetti lain sisäistämistä ja oli aatteellisesti lähimpänä fariseuksia:
- Jeesus-kuva täytyy paljastaa ”kristillisen päällemaalauksen alta.” Jeesus oli ”perijuutalainen ja vain juutalainen.” ”Hän oli juutalainen rabbi (lain opettaja), joka odotti välitöntä Jumalan valtakunnan koittoa, mutta pettyi siinä.” ”Epätoivon huuto” ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” oli ”Jeesuksen tosi viimeinen sana”. ”Piinattu heittää henkensä siinä hirvittävässä pelossa, että hän on Jumalan hylkäämä .. . myös viimeisessä kohdassa okaisella tiellään Jumalan valtakuntaan.” ”Niin päättää siis Jeesus päivänsä... traagisena epäonnistujana.”
- Frank Andermann, Robert Eisler ja Joel Carmichael taas pitävät Jeesusta isänmaanystävänä, seloottina: Jeesus oli roomalaisia vastaan taisteleva vastarintasoturi, hän oli selootti. Evankeliumit salaavat ”totuuden, että Nasaretilainen kaatui taistelussa Israelin vapauttamiseksi” ja ylistävät hänet pois taivaaseen… ”Kristinusko korotti hänet jumalaksi ja anasti siten häneltä kaiken, jonka puolesta hän oli kuollut.”
- Messiaanisille kristityille Jeesus on pääosin herätyskristillisesti tulkittu Messias ja kyseinen lähinnä 1800-luvulla syntynyt suuntaus on tehnyt oman ”kirkkohistoriansa”, jossa juonnetaan liikkeen synty ja ”piilossa oleminen” alkuseurakunnasta nykypäivään.
- Jeesus (arab. ‘Īsā) on islaminuskossa profeetta ja Messias. Muslimit uskovat, että hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta nostettiin taivaaseen. Koraanissa kuvatun Jeesuksen elämän yksityiskohdat vastaavat pääpiirteittäin Raamatussa kuvatun kristinuskon Jeesuksen elämää paitsi, että häntä ei ristiinnaulittu eikä hän ollut jumalallinen. Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. Myöhemmin islamilainen perimätieto on lisännyt ja laajentanut Koraanin antamaa suppeaa Jeesus-kuvaa. Jeesuksen jälkeen seuraavaksi islamin profeetaksi tuli Muhammad.
- Koraani hylkää ajatuksen, että neitseellisen syntymän myötä Jeesus olisi jumalallinen. Juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon mukaan myös ensimmäinen ihminen Aadam syntyi ilman isää ja äitiä, eikä hän siitä huolimatta ollut Jumala.
”Jeesus on Jumalan edessä samanarvoinen kuin Aadam, jonka hän loi tomusta ja sanoi: ”Ole”, ja Aadam oli.” (Koraani 3:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
- Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet. Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta (Koraani 3:48) ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot.
- Koraani kiistää Jeesuksen kuolleen ristillä.
”Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään” – mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas. (Koraani 4:157–158, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
- Viimeisten päivien tuomiosta Koraani kertoo paljon, mutta sitä edeltävistä tapahtumista ei juuri mitään. Myöhemmissä kertomuksissa Jeesuksen rooli korostuu eskatologissa tapahtumissa, vaikka itse Koraanissa tälle käsitykselle ei ole mitään perusteita. Ajatus Jeesuksen toisesta tulemisesta omaksuttiin jo varhain kristityiltä. Kun islam myöhemmin etääntyi kristinuskosta, niin Jeesuksen rinnalle luotiin toinen messiaaninen hahmo, Mahdi. Näin islamin eskatologiaan jäi elämään kaksi messiaanista hahmoa.
Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua.
- Jeesuksen uskotaan palaavan joko Jerusalemiin tai Damaskoon perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana ja pitää käsiään kahden enkelin siivillä. Paikallinen imaami tai Mahdi tarjoaa Jeesukselle rukouksen johtajan paikkaa, mutta tämä kieltäytyy kunniasta sanoen sen tehtävän kuuluvan muslimille. Rukousten jälkeen Jeesus vannoo uskollisuutta Mahdille. Lopunajallisissa kertomuksissa Jeesuksesta on tullut Mahdin avustaja ja hänen erityistehtäväkseen tulee Antikristuksen surmaaminen. Kirjallisuudessa huomautetaan myös, että Jeesus tulee särkemään ristiinnaulittujen kuvat – vertauskuvallinen ele kristinuskon vääräoppineisuutta vastaan. Hän hävittää myös kaikki kirkot, tappaa siat ja poistaa almuveron. Jeesus palaa noudattamaan muslimin elämäntapaa, tuomitsee ihmisiä islamin lain, šarian, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia. Lopulta hän kuolee ja Jumala herättää herättää kaikki kuolleista.
- Koraanin antama kuva kolminaisuusopista vaikuttaa edelleen siihen, millaiseksi kristinuskon kolminaisuus ymmärretään islamilaisessa maailmassa. Muslimit luulevat usein virheellisesti, että kristityt palvovat polyteistista Jumalan, Jeesuksen ja Marian muodostamaa kolminaisuutta.
Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?", Jeesus vastaa: "Jumala varjelkoon minua! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet." (Koraani 5:116, suom. Hämeen-Anttila, 1995)
- Humanistisen Jeesus-kuvan voisi tiivistää väitteeseen: ”Jeesus oli vain ihminen, mutta suuri ihminen, joka halusi johtaa ihmiset hyvään. Sen vuoksi hän voi vielä nyt olla minulle esikuvana.”
- Saksalainen filosofi Karl Jaspers lukee Jeesuksen yhdessä Sokrateen, Buddhan ja Kungfutsen kanssa ”mitan antaviin ihmisiin.” Suureksi häntä eivät tee hänen saavutuksensa vaan ”suuruus on siellä, jossa me aavistamme… tulevamme paremmiksi.” Yhteistä näille neljälle ovat mm. ”yleinen rajoitukseton ihmisrakkaus”, maailman voittaminen, ”vaikeneminen” ja kätketty puhe, mutta ennen kaikkea ”kuolema ja kärsimys ihmisen olemassaolon perustosiasiana.”
- Ranskalaisen runoilijan Jean Anouilin runo muotoilee joulukertomuksen uudelleen:
Jeesus-lapsi, missä olet? Sinua ei enää näy. Tyhjä on seimesi, jossa seisovat härkä ja aasi Näen Marian, äidin, ja Joosefin käsi kädessä, näen kaukaisen itämaan kauniit ruhtinaat. Mutta sinua en voi löytää:
Missä olet, Jeesus-lapsi?
Olen niiden köyhien sydämessä, jotka on täysin unohdettu!
Maria etsii sinua kaikkialta täynnä surua,
ulkoa paimenten luota, tallin joka nurkasta.
Pihalla huutaa isä Joosef ja katsoo sadealtaaseen. Vieläpä murjaanien kuningaskin kalpenee kauhusta. Kaikki etsivät ja huutavat sinua:
Missä olet, Jeesus-lapsi?
Olen niiden sairaiden sydämissä, jotka ovat köyhät ja yksin.
Kuninkaat ovat menneet, he ovat jo pienet ja kaukaiset; kedon paimenet eivät enää näe tähteä.
Yö tulee kylmäksi ja pimeäksi - valo on sammunut. Ihmisparat huokaavat: Ei, ei, tätä hän ei ollut!
Mutta he huutavat yhä vielä:
Missä olet, Jeesus-lapsi?
Olen niiden pakanain sydämissä, jotka ovat ilman toivoa!
- Ateistiset Jeesus-teoriat voidaan tiivistää seuraavasti:
- Jeesuksen historiallisuutta ei yleensä kiistetä mutta siihen tehdään paljon varaumia. Toki on niitäkin, jotka pitävät koko Ut:ta myyttikokoelmana ja Jeesusta keksittynä henkilönä (mm. Robert M. Price).
- Myyttiset Jeesus-teoriat saivat alkunsa 1800-luvulla mutta jopa ateistiset tutkijat ovat ampuneet ne pääpiisteissään alas.
- Ns. myyttisen Jeesus-teorian kannattajat vetoavat yleensä siihen, että Jeesuksesta ei ole aikalaislähteitä. Valtaosa tutkijoista toteaa kuitenkin, että hänestä on saman verran mainintoja kuin kenestä muusta tahansa tuon ajan juutalaisesta saarnamiehestä.
- Toinen teesi on se, että kristityt kopioitsijat olisivat lisänneet Josefukseen ja Tacitukseen maininnat Jeesuksesta. Tämä teesi ei oikein toimi, koska a) maininnoissa käytetty kieli ja ilmaisut ovat tyypillisiä kirjoittajille ja poikkeavat kristillisestä terminologiasta ja b) lainauksia on jo siltä kaudelta, jolloin kristilliset kopioitsijat eivät vielä olleet päässeet vaikuttamaan käsikirjoitusteksteihin.
- Kolmas teesi on yleensä se, että samanlaisia messiashahmoja oli muissakin mysteeriuskonnoissa ja Jeesus oli vain modifioitu versio näistä. Tämä edellyttäisi, että nuo historialliset maininnat eivät olisi totta.
- Neljäs teesi on se, ettei varhaisin kristillinen kirjallisuus (Paavali) käsitellyt historiallista Jeesusta vaan ainoastaan ylösnoussutta. Tämän mukaan alkukristityt eivät itsekään olisi uskoneet Jeesuksen historiallisuuteen.
- Jeesuksen neitseellinen syntymä, ihmeteot ja ylösnousemus kiistetään kategorisesti luonnonlakien vastaisena – samoin ajatus Jeesuksen takaisintulosta ja eskatologisesta lopun ajasta.
- Ylösnousemuksen ns. naturalistiset selitykset ovat pääpiirteissään samanlaisia: Ensiksi kiistetään tyhjän haudan ja hautauksen historiallisuus, ja sen jälkeen tarjotaan jonkinlaista hallusinaatioteoriaa, hiukan muilla teorioilla maustettuna.
- Uusateismi-sanaa on käytetty viittaamaan 2000-luvun ateistiseen uskontokritiikkiin. Sanaa on käytetty viittaamaan tietokirjailijoihin Richard Dawkins, Daniel C. Dennett, Sam Harris, Christopher Hitchens ja Victor J. Stenger.
- Uusateismin joitain edustajia kuvaa militantti ja epäkunnioittava suhtautuminen kaikkeen uskonnollisuuteen. Tyypillinen esimerkki on Itä-Suomen yliopiston professori Markku Myllykangas, jolta on kuultu mm. seuraavat viisaudet:
”Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa.” (Myllykangas, ’Johtaako tiede ateismiin?’, Puolimatka-Myllykangas ”keskustelutilaisuus” Kuopion yliopistolla 11.2.2009; lainattu Puolimatka, Tiedekeskustelun avoimuuskoe, 2010, s. 223)
”Uskikset, pitäkää myrkyllinen taikauskonne, mutta pitäkää niljakkaat näppinne erossa tieteestä! Fundamentalismille on lyötävä luu kurkkuun. Suomi on säästettävä kristittyjen fasismin kusetukselta sekä varsinkin naisiin ja lapsiin kohdistuvalta väkivallalta. Hiippakunnassa tyhmyys tiivistyy.” (Puolimatka 2010, s. 292)
- London School of Economics -yliopiston eurooppalaisen ajattelun professori John Gray on todennut, että nykyään jotkut aikamme oppineista ”ylpeilevät sillä, että he ovat tietämättömiä teologiasta.”
- Myllykankaalle vastakkaisen esimerkin antaa hieman yllättäen Richard Dawkins, joka sanoo nauttivansa englantilaisesta virsimusiikista. Hän kirjoitti myös artikkelin ”Atheists for Jesus”, jonka sisältö oli hänen itsensä kiteyttämänä tällainen:
”Jeesus oli suuri moraalinopettaja ja tarkoitin, että ihminen, joka oli niin älykäs kuin Jeesus, olisi ollut ateisti, jos hän olisi tiennyt sen, mitä tiedämme nykyisin."
- Marksilaisuudelle Jeesus on usein ollut vallankumouksellinen julistaja, joka on vaatinut oikeudenmukaisuutta.
- Samanlainen näkemys on ollut myös niillä kristillisyyden suuntauksilla, jotka ovat korostaneet oikeudenmukaisuutta – Social Gospel, vallankumouksen teologia ja muut ns. kontekstuaaliset teologiat. Jeesus on näissä enemmän veli ja vierelläkulkija kuin taivaallinen ruhtinas. Samoin Jumalan valtakunta nähdään koko luomakuntana ja ihminen on sen levittäisessä Jumalan kumppani.
- 1960- luvun hippiliikkeelle Jeesus oli anarkisti, joka kieltäytyi elämästä osana yhteiskuntaa eikä omistanut edes hammasharjaa.