…uskon…

Mitä usko on?

• Usko tulee kreikan sanasta pistis, joka tarkoittaa vakuuttumista.
• Heprealaiskirjeen määritelmä: ”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy (Hepr 11:1)”
• Filosofista näkökulmaa uskoon edustaa mm. Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa ja sen kysymykset voi ratkaista rationaalisesti.
• Athanasiuksen uskontunnustus alkaa sanoilla ” Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa.” Ts. tässä usko nähdään oppijärjestelmänä.
Ilmari Karimies Kuvaa gradunsa tiivistelmässä sitä näin luterilaista näkökulmaa näin:
• Luther edusti näkökulmaa, jossa usko on eräänlaista oivaltamista tai valaistumista: Uskon Luther käsittää ontologisesti jumalalliseksi valoksi. Uskon kautta ihminen yhdistyy Jumalan iankaikkiseen Sanaan, jonka kautta maailma on luotu, ja ymmärtää todellisuuden Sanan valossa. Suhteessa luotuun todellisuuteen usko muistuttaa augustinolaista illuminaatiota. Suhteessa Jumalaan uskon valo on käsittämätöntä valoa, jossa Jumala tunnetaan, mutta hän jää analysoimattomaksi. Tällöin Lutherin käsitys seuraa apofaattisen teologian traditiota. Luther kuvaa uskoa myös hengellisinä aisteina, joita ilman ihminen ei voi ymmärtää Raamattua, sekä Sanan maistamisena, joka liittyy uskon affektuaaliseen puoleen. Näissä kuvauksissa hän liittyy keskiaikaisen mystiikan teologian ajatteluun.
• Kristillinen eksistentialistifilosofi Sören Kiergegaard edusti asennetta, jossa järjellä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa vaan ihminen tarvitsee ”uskon hypyn” luottaakseen Jumalaan.
• Arkikielessä usko-sanalla on hyvinkin erilaisia merkityksiä ja sitä voidaan käyttää synonyyminä sanoille arvelen, luotan, toivon, tottelen jne.

Uskonto osana ihmisyyttä

Vanhimmat tiedot uskonnosta

• Varhaisimmat viitteet rituaalisesta käyttäytymisestä löytyvät 500000v takaa. Matt Rossano kuvaa näitä ”ei käytännöllisiksi rituaaleiksi.”
• Eivät ehkä vielä uskontoa mutta yhteisörituaaleja, joista uskonnollinen ajattelu myöhemmin kehittyi
• Kannibalismi – metsästäjä-keräilijöiden parissa toisen ihmisen lihan ja aivojen syöminen viittaa yleensä uskomukseen, että näin toisen voima siirtyy itseen. Varhaisimmat löydöt 500000 eKr. (Zhoukoudien, Kiina)
• Kallon puhdistaminen ihosta ja lihasta ei palvele käytännön tarpeita, joten viittaa rituaalitoimintoihin – varhaisimmat löydöt 600000 eKr (Bodo, Etiopia)
• Punaista okraa ja muita pigmenttejä on yleensä käytetty ei-käytännölliseen tarkoitukseen. Niitä on haettu hyvinkin kaukaa. – varhaisimmat merkit n. 300000 eKr (Twin River, Sambia)
• Symbolien kaivertamista ja värittämistä 100 000 – 70000 eKr. (Etelä-Afrikkalaisesta Blombos- ja Tsodilo-luolista (Pythonluola, 70000 eKr.).
• Hautauksia ainakin 100000 eKr. mikä viittaa esi-isien palvontaan.
• Neanderthalien karhukultti 70000 – 60000 eKr (Regoudou –luola, Ranska)
• Luolamaalausten laajamittainen ilmestyminen n. 40000 eKr (Espanja, Ranska). Jotkut maalaukset luolissa, joihin mahtuu vain yksi ihminen ryömimällä: shamaanin rituaalipaikka?
• Venus-figuurit mahdollisesti jopa 500 000-300 000 eKr (Tan-Tan, Marokko) ja 233000 eKr (Berekhat Ram, Golan, Israel) mutta varmasti 30000 eKr eteenpäin (mm. Dolni Vestonice Venus Tsekissä 24000 eKr.).
• Maailman vanhin ihmisen pystyttämä temppeli on Göbekli Tepe n. 7000 eKr. Jerikossa tosin saattaa olla eräässä rakennuksessa pyhättöhuone joka on parituhatta vuotta vanhempi.
• Kirjoitustaito kehittyi Sumerissa 3200 eKr. mennessä (ja omaksuttiin vähän sen jälkeen Egyptissä) ja sen jälkeen kirjallista tietoa uskonnollisesta ajattelusta.
• Lähi-idän uskonnollisuus perustuu pitkälti sumerilaiselle myyttiperinteelle. Juutalaisuus on Sumerin perillisen Babylonian (ja osin Assyrian, Egyptin ja Persian) uskontojen lapsi ja sekä kristinusko että islam taas periytyvät siitä.
• Myös kristinuskossa on tapahtunut sisäistä kehittymistä ja erojen tekemistä: ekumeenisten kirkolliskokousten linjaukset, idän ja lännen kirkon ero, uskonpuhdistus, ekumeeninen liike ym.
• Jokainen sukupolvi tulkitsee uskoa oman historiallisen tilanteensa näkökulmasta.

Onko uskonto luontaista ihmiselle?

• Historiallisesti teististen ajattelijoiden mukaan usko Jumalaan on ihmisille synnynnäistä ja luontaista, joka selittyy sillä, että Jumala on halunnut luoda ihmiset sellaisiksi, että he tulisivat tavallisesti muodostamaan uskomuksen hänen olemassaoloonsa. Paavali, Tuomas Akvinolainen, Calvin, Luther, Descartes ja Kant sekä nykyajattelijoista mm. Alvin Plantinga.
• Evoluutiopsykologit näkevät jumaluskon olevan ihmisessä synnynnäistä.
• Pascal Boyerin mukaan uskonto on evoluution tulos
• Justin Barrettin mukaan olemme ”synnynnäisiä uskovaisia”.
• Kokeissa 10-vuotiaat lapset pitivät kreationistisia selityksiä elävien olentojen alkuperästä evoluutioselityksiä uskottavampina
• Pienillä lapsilla on myös yleisesti uskomus, että muut toimijat tietävät kaiken. Sen sijaan että lapset oppisivat vähitellen uskomaan yhteen toimijaan, jolla on yliluonnollisia kykyjä, he vähitellen oppivat, että useimmat toimijat eivät ole kaikkitietäviä tai kaikkivaltiaita.
• Ihmiset elivät maanviljelyksen alkuun asti suhteellisen pienissä yhteisöissä, joissa altruismi perustuu joko sukulaissuhteisiin tai ystävien väliseen vastavuoroisuuteen. Suuremmissa yhteisöissä tarvitaan instituutioita, jotka rankaisevat vapaamatkustajia.
• Aika luonnollisesti ateistit vastustavat tätä.
• Behaviorismissa katsotaan, että uskonto on ympäristön tuote ja lähtöisin oppimisesta.
• Psykoanalyysissä erityisesti Sigmund Freud ajatteli, että uskonto on selitettävissä lapsuuden tarpeiden kautta.
• Uusateisteihin lukeutuva Richard Dawkins kuvasi uskontoa kulttuurin harmilliseksi virukseksi.

Uskonto kulttuurijärjestelmänä

• Substantiaaliset määritelmät uskonnosta pyrkivät ilmaisemaan mitä uskonto on.
• Yleistä määritelmää uskonnosta ei ole kyetty laatimaan
• Esimerkkinä yliluonnolliseen perustuvasta määritelmästä: Sir Edward Tylorin määritelmä: ”Uskonto on uskoa henkisiin olentoihin.”
• Perimmäisten kysymysten näkökulmasta tehty määritelmä esim Paul Tillichiltä: ”Uskonto on tila, jossa ollaan perimmäisen huolenaiheen valtaamia, huolen, joka asettaa kaikki muut huolet alisteisiksi ja joka itse sisältää vastauksen kysymykseen elämämme tarkoituksesta.”
• Funktionaaliset määritelmät taas mitä se tekee eli mikä on uskonnon funktio.
• Emile Durkheim: ”Uskonnossa yhteisö palvoo itseään.”
• Uskonnon funktio on ylläpitää arvoja ja kiinteyttää yhteiskuntaa
• "Uskonto on läpikotaisin sosiaalinen asia. Uskonnolliset representaatiot ovat kollektiivisia representaatioita, jotka ilmaisevat kollektiivisia todellisuuksia; riitit ovat toimintamuotoja, joita syntyy ainoastaan järjestäytyneiden ryhmien piirissä ja joiden tarkoitus on synnyttää, ylläpitää tai uudistaa tiettyjä mentaalisia tiloja näissä ryhmissä."
• "Uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä "
• Talcott Parsons:
• Uskonto on yksi yhteiskunnan systeemeistä
• Uskonnon funktio on luoda solidariteettia ja koheesiota uskomuksia jakavien yksilöiden välille
• Uskonnon vuorovaikutus ympäröivän maailman kanssa tapahtuu eräänlaisena valtapelinä, jossa uskonnollinen arvomaailma haastaa ympäröivät arvot ja pyrkii vaikuttamaan niihin. Arvojen valtapelin kautta uskonnosta tulee yhteiskunnallinen toimintajärjestelmä.
• Clifford Geertz edustaa eräänlaista synteesiä näiden välillä. Hänen mukaansa
• uskonto on sekä malli yhteiskunnasta että malli yhteiskunnalle.
• Hän määrittelee uskonnon seuraavasti: Ytimekkäästi sanoen uskonto on (1) style='mso-spacerun:yes'>  symbolien järjestelmä, joka toimii (2) saadakseen aikaan voimakkaita, laaja-alaisia ja pitkäaikaisia mielialoja ja motivaatioita ihmisissä (3) muodostamalla käsityksiä olemassaolon yleisestä järjestyksestä ja (4) ja antamalla näille käsityksille sellaisen asiallisuuden olemuksen, että (5) mielialat ja motivaatiot tuntuvat erityisen realistisilta.
• Suomalaisen globaalietiikan tutkijan Reijo E. Heinosen mukaan uskonto on kulttuurin arvomuisti.
• TaY:n kulttuuriantropologian esittelyssä oleva uskonnon määritelmä: ”uskonnot määrittelevät maailman antamalla meille valmiuksia kohdata maailma sen kaikessa kaoottisuudessaan. Uskonnot kertovat meille, mitä elämä on, ja samalla tarjoavat keinoja elämää varten. Uskonnot yhdistävät inhimillisen kokemuksen ja elämän järjestyksen.”

Usko maailmankatsomuksena

• Saksalaisessa ajattelussa tehdään ero maailmankatsomuksen (weltanschauung) ja maailmankuvan (weltbild) välillä. Englanninkielisessä maailmassa tätä jaottelua ei yleensä tehdä, koska katsotaan, ettei arvoista vapaata maailmankuvaa voi olla.
• Maailmankatsomus on yksinkertaisimmillaan maailmankuva + tietoteoria (= miten maailmankuvaan liittyviä tietoja hankitaan ja käsitellään) + arvot. Tälle synonyyminä käytetään usein elämänkatsomusta.
• Ideologia ja uskonto ovat aina jonkun ryhmän kollektiivinen maailmankatsomus.
• Maailmankuva on käsitys siitä, millainen todellisuus kokonaisuudessaan on.
• Maailmankuvien tyypittelyä:
• Uskonnollinen maailmankuva
• Perustuu ilmoitukseen, pyhiin teksteihin ja/tai kokemukseen
• Perustuu usein uskonnon syntyajan maailmankuvaan – kristinuskon tapauksessa Jeesuksen ajan juutalaisuuden ja toisaalta hellenismin maailmankuvaan
• Muutokset tapahtuvat murrosten kautta (esim. vanhan kirkon riidat, uskonpuhdistus)
• Metafyysinen maailmankuva
• Perustuu filosofiseen päättelyyn
• Tieteellinen maailmankuva
• Hyväksyy todeksi vain sen, mikä on tieteellisin perustein todistettu
• Usein kuitenkin pitää tieteellisiä hypoteeseja tosiasioina
• Usein esittää väitteitä myös asioista, jotka eivät kuulu tieteellisen tutkimuksen piiriin
• Muuttuu tieteen tulosten muuttuessa
• Edellä mainituissa korostuu uskon tiedollinen puoli
• Uskonnon dimensiot esittävät uskonnon laajemmin:
• Charles Y. Clock ja Rodney Stark: 1) elämyksellinen, 2) ideologinen, 3) rituaalinen, 4) tiedollinen ja 5) seuraamuksellinen.
• Ninian Smart: : 1) käytännöllinen ja rituaalinen, 2) kokemuksellinen ja emotionaalinen, 3) kertomuksellinen tai myyttinen, 4) opillinen, 5) eettinen ja laillinen, 6) sosiaalinen ja institutionaalinen sekä 7) materiaalinen.
• William P. Alston: “1. usko yliluonnollisiin olentoihin (jumalat). 2. Ero pyhien ja maallisten asioiden välillä. 3. Rituaaliteot, jotka kohdistuvat pyhiin asioihin. 4. Moraalikoodi, jonka uskotaan olevan jumalten asettama. 5. Tyypillisesti uskonnolliset tunteet… 6. Rukoukset ja muuntyyppinen kommunikointi jumalten kanssa. 7. Kokonaisvaltainen maailmankäsitys tai kuva maailmasta ja yksilön paikasta siinä… 8. Enemmän tai vähemmän organisoitunut maailmankäsityksen mukainen elämän kokonaisjärjestys. 9. Edellisten yhteen sitoma sosiaalinen ryhmä.”
• Martti Muukkonen (kaikkia ei välttämättä ole kaikissa uskonnoissa):
• Tiedollinen ulottuvuus: kosmologia, kosmogonia / pantheon, kosmografia, teodikea, antropologia, thanatologia / eskatologia
• Kultillinen ulottuvuus: valtiokultti (suuri traditio), kansanhurskaus (pieni traditio), kotiriitit.
• Etiikka: käsitys ihmisluonnosta, sosiaalietiikka, yksilöetiikka

Uskon ja tiedon rajankäynnistä Tiina Huuhtasen luennolla

Uskon ja tekojen suhde

• Paavalin teologiassa keskeistä oli uskon ja tekojen suhde
• Taustalla liittoteologia: Jumala on tehnyt Israelin kansan kanssa liiton
• Mallina Lähi-idän kansainväliset valtioiden väliset sopimukset
• Liiton ehtoina uskollisuus Jumalalle, muiden jumalten palvelun kieltäminen ja Tooran – ja ns. isien perinnäissääntöjen – noudattaminen
• Keskeisenä käsitteenä vanhurskaus, sedek
• Käännetty usein myös oikeudenmukaisuudeksi
• Ei hyvää vastinetta millään länsimaisella kielellä
• Sedek tarkoittaa sellaista, mikä ylläpitää liiton, edesauttaa heimon kiinteyttä ja selviämistä olemassaolon taistelussa
• Oikeusterminä merkitsi ratkaisua, jonka kanssa kaikki saattoivat elää.
• Room 4 ja Gal 3 ovat keskeiset vanhurskausteologian esittelyt
• Paavali osoittaa, ettei ihminen pelastu noudattamalla lain käskyjä
• Aabraham katsottiin vanhurskaaksi (=tässä: liiton ehdot pitäväksi) uskonsa perusteella jo ennen Tooran antamista
• Kristitty katsotaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden
• Jaakobilla ”usko ilman tekoja on kuollut.”
• Katolisen pelastuskäsityksen mukaan ihminen pelastuu Jumalan armosta sekä hyvistä teoista. Usko ilman tekoja on kirkon käsityksen mukaan kuollutta uskoa. Varsinaisen pelastuksen lähtökohtana on kaste, jossa ihminen vapautuu perisynnistä. Kastetun tulee elää Jumalan oppien mukaisesti, ja vapauduttuaan perisynnistä tämä on myös kykenevä hyviin tekoihin. (Katolisen kirkon katekismus 2005, #2020-2028.)
• Luterilaisuuden mukaan ihminen pelastuu ”yksin uskosta, yksin armosta.” Ihmisen omilla teoilla ei tässä ole osuutta.
• Augsburgin tunnustus sanoo:
• Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon täytyy tuottaa hyviä hedelmiä ja että sen pitää tehdä hyviä, Jumalan käskemiä tekoja, sen tähden että se on Jumalan tahto, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä. Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskauttaminen otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet tämän kaiken, sanokaa: Me olemme vain ansiottomia palvelijoita. Samoin opettavat myös kirkon vanhat opettajat. Ambprosius sanoo näet: Jumala on määrännyt, että se, joka uskoo Kristukseen, pelastuu ilman tekoja, yksin uskosta, saaden ilmaiseksi syntien anteeksiantamuksen. (CA VI)
• ”uskon täytyy tuottaa” on ymmärrettävä samanlaiseksi kausaalisuudeksi kuin ”omenapuusta saa omenoita”. Taustalla Aristoteleen oppi kaikkien olentojen teloksesta, päämäärästä: jokainen on sitä, mitä hänet on tarkoitettu olemaan. Siten usko tämän ajattelun mukaan tuottaa hyviä hedelmiä.
• Ongelmana on se, että tätä uskon ja hyvien tekojen kausaalisuhdetta ei välttämättä aina ole: uskovaksi itsensä mieltävä saattaa tehdä hyvinkin kauheita tekoja. Esimerkkinä vaikkapa kansalaissodan aikaiset muutaman sotilaspapin suorittamat teloitukset.
• Altruismitutkimukset eivät pääsääntöisesti löydä positiivista korrelaatiota uskonnollisen vakaumuksen ja altruistisen käyttäytymisen välillä – joskus pikemminkin päinvastoin.
• Selkeä yksimielisyys on kuitenkin siitä, että kristityn tulisi noudattaa kristillisiä arvoja. Muuten hänellä on sisäinen ristiriita.