Johdatus uskontunnustusten syntyyn

Martti Muukkonen

10.1.2016

Kristinuskon siirtyminen seemiläiseltä alueelta kreikkalaiselle ja uskon tulkinta kreikkalaisen filosofian kautta

• Orientin ajattelu kuvailevaa ja opetusperinne tarinankerrontaa
• Kreikkalainen filosofia määrittelevää
• Kristinuskoa alettiin tulkita kreikkalaisen filosofian avulla

Vuorovaikutus idän ja lännen välillä:

Babylonian ja Egyptin kulttuurien vaikutus

• Uskonnollisuus
• Kristinusko syntyi juutalaisuudesta ja juutalaisuus puolestaan oli Babylonian, Assyrian ja Egyptin uskontojen lapsi
• Raamatussa käytetyt kielikuvat ovat valtaosin mesopotamialaista ja egyptiläistä alkuperää
• Vt:n alkukertomukset pitkälti uudelleentulkittua yleisitämaista tarinaperinnettä
• Myös Kreikan kulttuuri pitkälti uudelleentulkittua jokilaaksokulttuurien viisautta
• luonnontieteet
• Raamatussa esiintyvät käsitykset lääketieteestä, tähtitieteestä ym. ovat pitkälti Mesopotamiasta
• Myös kreikkalaiset tieteet pitkälti peräisin jokilaaksokulttuureista
• lainsäädäntö
• Orientin lainsäädäntö huomattavasti humaanimpaa kuin Kreikan ja Rooman – mm. naisten ja orjien kohdalla
• Kun Caesar valloitti Egyptin, Rooman erhelainsäädäntö uudistettiin egyptiläisen mallin mukaiseksi ja naisten asema parani huomattavasti.

Hellenismin vaikutus

• Kirjoitustaito
• Kreikkalaisten merkittävin keksintö oli vokaalien lisääminen foinikialaisten keksimään konsonanttikirjoitukseen, mikä mahdollisti lukutaidon huomattavasti laajemmalle väestölle kuin nuolenpää- ja hieroglyfikirjoitusten alueilla ollut 1% väestöstä.
• Filosofia
• Kreikkalainen filosofia oli oman aikansa tieteen perusta ja siitä tuli normi, jolla kaikki asiat oli perusteltava

Rooman vaikutus

• Vakaat olot
• Augustus sai aikaan 200 vuoden rauhanjakson, ”Pax romanan” koko valtakuntaan. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että valtakunnan alueella oli kuitenkin paikallisia kapinoita (mm. juutalaissota), mutta rajat olivat rauhallisia.
• roomalainen laki ja hallinto
• Rooman lainsäädäntö on meidän länsimaisen lainsäädäntömme perusta.

Vanhan kirkon opilliset riidat

• Alkukirkon aika n. 30 – n. 140
• Vanhakatolisen kirkon aika n. 140 – 311
• Ut:n kaanon hyväksyttiin Karthagon kolmannessa kirkolliskokouksessa vuonna 397

Kristologia eli Jeesuksen persoona

• Peruskysymyksenä se, oliko Jeesus ihminen vai Jumala
• juutalaisuudessa messias oli kuningas, joka adoptoitiin Jumalan pojaksi (2.Sam. 7:14; 1. Aik. 28:6; Ps. 2:7).
• Taustalla on myös Juutalaisuutta laajempi käytäntö: Kreikkalaisissa myyteissä ja sankarilegendoissa esimerkiksi Dionysosta ja Heraklesta kutsutaan Zeus - jumalan pojiksi. Heidän uskottiin syntyneen tavallisesta kuolevaisesta naisesta. Myöhemmin myös Aleksanteri Suuren ajateltiin olevan jumalallista alkuperää.
• Jeesuksen ajan lähihistoriassa Rooman senaatti oli korottanut Caesarin Rooman jumalten joukkoon ja tämän ottopoika Octavianus oli itse ottanut itselleen nimen Augustus, korotettu, jota oli siihen saakka käytetty vain jumalolennoista.
• Näissä kaikissa tapauksissa henkilö ymmärrettiin jonkun jumalan jälkeläiseksi fyysisessä mielessä, tai henkilö on adoptoitu kuuluvaksi jumalan jälkeläiseksi, jolloin henkilöllä on jokin sellainen ominaisuus tai kyky jonka yleisesti ajatellaan kuuluvan vain jumalille.
• Utssä sekä adoptiaaninen että pre-eksistenttinen kristologia
• Jeesuksen kaste ja Room 1:4 viittaavat adoptiaanisuuteen
• Luukas ja Matteus viittaavat neitseestäsyntymään
• Johanneksen evankeliumin alku viittaa pre- eksistenssiin
• Areiolaisuus
• Presbyteeri Areios opetti adoptiaanista kristologiaa uusplatonismin pohjalta
• Selkeä monoteismi
• Vielä v. 510 suositumpi kuin katolisuus (gootit, vandaalit,burgundit, 2 keisaria)
• Monofysitismi
• Jeesuksella vain yksi (jumalallinen) luonto.
• Monotelitismi (kr. monos + thelein = ” yksitahtoisuus”) oli tavallaan monofysitismin uusi muoto. Vaikka monotelitistit hyväksyivätkin käsityksen Jeesuksen jumalallisesta persoonasta ja kahdesta luonnosta, he uskoivat, että Jeesuksella oli vain yksi, jumalallinen tahto, jonka nämä kaksi luontoa jakoivat.
• Nykyiset orientaalis-ortodoksiset tai esikhalkedonialaiset kirkot (mm. Etiopian ja Egyptin koptit)
• Nestoriolaisuus
• Kristus ei ollut yksi persoona vaan hänessä oli kaksi erillistä persoonaa: jumalallinen ja inhimillinen. Kristus oli syntyään ihminen, mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen.
• Maria ei Jumalansynnyttäjä vaan vain Jeesuksen äiti.
• Nykyisin pieniä nestoriolaisryhmiä on Syyriassa, Iranissa, Irakissa ja Intiassa. Jäsenien yhteenlaskettu määrä on noin 100 000.

Kolminaisuus

• Vanhassa testamentissa ei esiinny käsitystä kolmiyhteisestä Jumalasta. Israelin kansan jumalausko on ollut luonteeltaan enemmänkin monolatriaa kuin tiukkaa monoteismiä. Monoteismi ilmaistaan selkeästi vasta Jesajan kirjan 45. luvussa.
• Uuden testamentin aineisto sisältää kuitenkin jo selviä viitteitä kolmiyhteisestä jumamalakäsityksestä. Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan kaikki yhdessä kastekäskyssä (Matt. 28:19) sekä apostolisessa siunauksessa (2 Kor. 13:13).
• Ensimmäisenä käsitettä "kolminaisuus" käytti Tertullianus 200-luvulla.
• Kolminaisuus on yleinen mm. Egyptin muinaisessa uskonnossa, jossa Osiris, Isis ja Horus muodostivat kolminaisuuden.
• Nikean kirkolliskokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että Isän ja pojan olemus on yhteinen.
• Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 kolminaisuusoppia täsmennettiin siten, että jumaluudessa on kolme persoonaa, jotka ovat yksi ja sama entiteetti, yksi täydellisyys, yksi Jumala.

Kuvakiistat

• Juutalaisuudessa kuvanteko on kielletty: »Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä,mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.» (2. Moos. 20:4+)
• Ensimmäinen muslimien ikonoklasmi tapahtui vuonna 630, jolloin tuhottiin Kaabassa Mekassa sijainneet arabien jumalia esittäneet patsaat.
• Juutalaiset ja muslimit syyttivät kristittyjä epäjumalaien palvojiksi.
• Ensimmäinen ikonoklastinen kausi eli kuvariita alkoi Bysantin keisari Leo III:n aikana kun hän kielsi Jeesusta ja pyhimyksiä esittävien ikonien käytön. Kuvariita päättyi Seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen (Nikeassa) jälkeen vuonna 787. Kirkolliskokous päätti,että kuvia sai kumartaa ja suudella, mutta ei osoittaa niille jumalallista kunnioitusta.
• Toisen kuvariidan pani alkuun keisari Leo V vuonna 813, ja se päättyi vuonna 843, jolloin aiempi päätös kuvien kunnioittamisesta tuli lopullisesti hyväksytyksi.
• Jotkut reformaattorit, varsinkin Andreas Karlstadt, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin rohkaisivat uskonnollisten kuvien tuhoamista vedoten kymmeneen käskyyn.
•  Suomessakin kirkoista poistettiin runsaasti pyhäinkuvia. Luterilaisuus ei kuitenkaan kehittynyt täysin kuvakielteiseksi, sillä kuvia saatiin käyttää opetustarkoituksiin.

Muut kiistat ja suuntaukset

• Gnostilaisuus
• Gnostilaisuutta esiintyi ajan kuluessa useina vuosisatoina useissa eri muodoissa, mutta se perustui pääasiassa siihen kreikkalaisesta filosofiasta lainattuun perusolettamukseen, että materia on pahaa.
• Inkarnaation kieltäminen, sillä Jumalalle ei ollut sopivaa ottaa muodokseen materiaalista ihmisruumista.
• Montanolaisuus
• Perustaja Montanus väitti profetoivansa suoraan Jumalan inspiraatiosta.
• Montanolaiset halusivat kirkon olevan ”puhdas” uskovien kirkko, heidän moraalinorminsa olivat liioittelevan tiukkoja eivätkä he osoittaneet armoa kasteen jälkeen uskosta luopuneille mutta myöhemmin takaisin kirkon yhteyteen pyrkiville kristityille.
• Kirkkoisä Tertullianus liittyi myöhemmällä iällään montanolaisiin
• Sabellianismi
• Jumalassa on vain yksi persoona, joka esiintyy kolmessa muodossa. Jumala on siis Isä, Poika ja Pyhä Henki tai Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä vain Jumalan suhteessa ihmiseen, ei objektiivisessa todellisuudessa.
• Donatolaisuus
• Donatolaisuus (t. donatismi) yhtyi montanismin näkemykseen siitä, ettei kirkon tule suvaita syntisiä.
• Sakramenttien pätevyys riippui sakramentin toimittajan moraalisuudesta.
• Pelagiolaisuus
• Pelagius-niminen munkki opetti, että Jumalan armo ei ole välttämätöntä hyvän tekemiseksi eikä taivaaseen pääsemiseksi, vaan että se auttaa näiden asioiden saavuttamisessa.
• Kielsi perisynnin ja uskoi ihmisen syntyvän moraalisesti neutraalina niin, että omilla teoilla ja voimilla on mahdollista ansaita ikuinen elämä.
• Kielsi myös opetuksen kasteen pelastavasta voimasta

Uskontunnustukset riidan ratkaisijoina

• Vanha roomalainen uskontunnustus muotoutui viimeistään 200-luvulla mutta mahdollisesti jo 100-luvun puolella. Sen syntyhistoria ja varhaisin käyttö liitetään erityisesti Rooman seurakuntaan. Tunnustus on säilynyt sekä kreikan- että latinankielisenä versiona, joista edellistä pidetään yleensä alkuperäisempänä.
• Apostolinen uskontunnustus syntyi Vanhan roomalaisen uskontunnustuksen pohjalta ja myöhemmin syrjäytti sen kokonaan ensimmäisen vuosituhannen loppuun mennessä. Lopullisen latinankielisen muotonsa Apostolinen uskontunnustus sai viimeistään 600-luvulla, mahdollisesti Galliassa. On huomattava, että idän kirkossa tämä tunnustus on tuntematon.
• Nikaian uskontunnustus syntyi Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Se on ollut merkittävässä asemassa kolminaisuusopin historiallisessa kehityksessä, ja se oli pohjana myöhemmin laaditulle ns. Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustukselle.
• Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus on Nikaian vuoden 325 kirkolliskokouksessa laadittu uskontunnustus laajennettuna lisäyksillä, jotka tehtiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. Uskontunnustuksen tekstin varhaisin säilynyt lähde on kuitenkin vasta vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen pöytäkirjat.
• Athanasioksen tunnustus on nimetty piispa Athanasioksen(295-373) mukaan, joka oli vanhan kirkon opettaja ja Aleksandrian piispa. Tunnustus on kuitenkin läntistä alkuperää ja alkukieleltään latinaa. Todennäköisimmin tunnustus on laadittu 400- luvun lopulla tai 500-luvun alussa nykyisen Etelä-Ranskan alueella.

Myöhäisemmät kiistat

Filioque-kiista

• filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin: Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä. Myöhemmin siihen liitettiin lännessä sana ”filioque” ja Pojasta.
• Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä ja se oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon 1054 jKr.

Uskonpuhdistus

• Määrittelevät luterilaisuuden opillisen sisällön
• Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen kokonaisuus määriteltiin v. 1580 hyväksytyssä Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae).
• LML edellyttää jäsenkirkkojensa hyväksyvän Augsburgin tunnustuksen ja Lutherin katekismukset
• Ruotsin ja Suomen evl kirkot näkevät tunnustuskirjoikseen seuraavat: Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus,Schmalkaldenin opinkohdat, Lutherin katekismukset, Yksimielisyyden ohje