ETUSIVU ANSIOLUETTELO TUTKIMUKSET SAARNAT OPETUS LINKIT ENGLISH PAGES

Juhannus

Kontiolahden kirkko 21.6.2008

1-2 vsk. Luuk 1:57-66

⁵⁷Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. ⁵⁸Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. ⁵⁹Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, ⁶⁰mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." ⁶¹Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." ⁶²He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. ⁶³Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. ⁶⁴Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. ⁶⁵Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. ⁶⁶Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

Tänään on juhannus, keskikesän juhla, joka aiemmin oli Johanneksen, Juhanin, Juhan ja Jussin päivänä kesäkuun 24. Nyttemmin lähimpänä lauantaina.

Suomen kielessä juhlan kristillinen sisältö on säilynyt nimessä paremmin kuin muissa kielissä - tuleehan juhannus Johanneksesta. Juhlan sisältö sensijaan on rapautunut esikristilliseen kesäpäivän seisauksen palvontaan.

Useimmat vuoden kiertoon liittyvät juhlat ovat ikivanhoja. Jopa niin, että uskonnon vaihtuessa juhla-aika pysyy ja saa uuden sisällön. Siten meilläkin on juhannus kesäpäivän seisauksen aikaan, joulu talvipäivän seisauksen tienoilla. Pyhäinpäivä on lähellä syyspäiväntasausta. Pääsiäinen ei ole samalla tavoin suoraan kevätpäiväntasauksen kohdalla koska se noudattaa myös kuukalenteria. Ylipäätään on melko yllättävää, että vuosikalenterimme on Julius Caesarin ja paavi Gregoriuksen tekemiä tarkistuksia lukuunottamatta lähes sama ns. Sirius-tähden nousuun perustuva 5000 vuotta vanha egyptiläinen kalenteri.

Melkoinen osa meille itsestäänselvistä ajanlaskuun perustuvista asioista on peräisin joko muinaisesta Egyptistä tai Sumerista. Jälkimmäisestä on peräisin tapamme jakaa tunnit ja minuutit 60:een pienempään yksikköön.

Samalla tavalla kuin nuo ajanlaskuun liittyvät asiat ovat vanhempaa lainaa, samoin ovat monet uskonnolliset tavat ja opit. Päivän tekstissämme mainittu ympärileikkaus on alun perin egyptiläinen ja sieltä juutalaiset omaksuivat sen itselleen. Sieltä on myös peräisin ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta. Suuri osa ns. kristillisen lähimmäisenrakkauden arvoista on peräisin Egyptistä ja Mesopotamiasta. Jerusalem oli pyhä kaupunki jo Aabrahamin aikaan, jolloin Melkisedek oli kaupungin pappiskuningas. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tämä juutalaiskristillisen perinteen juontuminen kauempaa historiasta ei sinänsä ole mitenkään yllättävää koska Palestiina oli merkittävä karavaaniteiden risteysalue Välimeren ja aavikon välissä. On luonnollista, että kahden korkeakulttuurin välissä oleva alue omaksuu näiden ajattelutapoja ja käytäntöjä.

Nyt voidaan kuitenkin kysyä mitä sitten juutalaisuudesta ja kristinuskosta jää jos osa sen keskeisiä juhlia ja oppeja onkin lainattu aikaisemmista uskonnoista? Keskeisin uutuus, jonka Raamatun usko toi, oli uusi tulkinta siitä mitä asiat merkitsevät. Samalla kun sekä Vt:n että Ut:n kirjoittajat käyttivät oman aikansa korkeakulttuurien filosofisia käsitteitä, he antoivat niille uuden tulkinnan. Tulkinnan, joka nousi uskosta, että on vain yksi Jumala, joka on luonut koko maailman ja joka lähetti Poikansa kuolemaan sen syntien puolesta. Ihmisarvokäsityksen kannalta merkittävin uusi tulkinta oli se, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, ei orjakseen kuten Mesopotamialaisissa luomismyyteissä.

Juutalaiset rabbit ja kristityt papit hyödynsivät oman aikansa filosofioita pyrkiessään kertomaan uskostaan muille. Juutalainen filosofi Filon selitti Vt:ia kreikkalaisen filosofian mukaisesti. Samoin teki kristillinen kirkko jopa siinä määrin, että melkoinen osa teologiasta on pikemminkin Platonilta kuin Raamatusta. Tunnetuin esimerkki on katolisen kirkon kiirastulioppi.

Juhlapäivien sisältöjen muutos on osa tätä uutta tulkintaa. Juhannuksella on tässä ajattelussa merkittävä yhteys jouluun. Tekstiämme aiemmin jakeessa 26 kerrotaan Marian saaneen enkeli Gabrielin vieraakseen "Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan." Siitä oli 3kk juhannukseen ja 9kk jouluun. Siten Johannes oli Jeesusta puoli vuotta vanhempi.

Vanha kirkko katsoi joulun ja juhannuksen sijoituksessa merkitykselliseksi myös Johanneksen sanat omille opetuslapsilleen: "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." Tai kuten vanha käännös sen sanoi: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä." Kun joulusta päivä alkaa pidetä ja juhannuksesta lyhetä, näkyy tämä symboliika myös juhlien ajankohdassa.

Tällä tavoin kristillisen kalenterin laatijat pyrkivät vuodenaikojen symboliikalla opettamaan kristillisen uskon perusasioita seurakuntalaisille. Joulun ja juhannuksen sijoittaminen näiden vanhojen juhlien paikoille on siten enemmän opillinen kysymys kuin historialliseen todellisuuteen perustuva asia. Itse asiassa on epätodennäköistä, että Jeesus syntyi joulukuussa tai Johannes kesäkuussa. Tuttu jouluevankeliumi nimittäin kertoo että "Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa." Perinteisesti Palestiinassa lampaat viedään sisätiloihin syys-lokakuun vaihteessa. Siten Jeesus olisi syntynyt kesällä tai alkusyksyllä.

Kalenterimme korostaa kristillistä uskoamme myös siten, että vuodessa on kaksi päivää, jotka ovat pyhitetty yksin Jeesukselle - niiksi päiviksi ei ole asetettu kenenkään nimipäiviä. Toinen on joulupäivä ja toinen on Jeesuksen oma nimipäivä, uudenvuoden päivä - Jeesuksen ympärileikkauksen päivä 8 päivää syntymästä.

Juhannus oli alun perin Johanneksen päivä. Myös muut nimipäivät pohjautuvat alkujaan katoliseen pyhimyskalenteriin - ortodokseilla on oma kalenterinsa, jossa esiintyvät heidän pyhimyksensä. Katolisella ajalla lapsi sai nimensä sen mukaan minkä pyhimyksen päivänä hänet kastettiin. Samalla pyhimyksestä tuli hänelle nimikkopyhimys. Meillä tämä yhteys on katkennut - jopa siinä määrin, että harva edes muistaa kastepäiväänsä.

Nimen ja kasteen yhteys on kuitenkin jo paljon varhaisempaa perua. Alkukirkossa moni kristitty vaihtoi pakanajumalaan viittaavan nimensä johonkin raamatulliseen nimeen kasteensa yhteydessä korostaen silläkin tavoin siirtymistään Kristuksen valtapiiriin. Ennen tämä nimen ja kasteen yhteys oli nykyistä korostuneemmin esillä kun puhuttiin etunimen sijasta ristimänimestä.

Nämä esimerkit nimien ja kalenterien yhteydestä uskomme perusteisiin kertovat siitä, että kulttuureilla on taipumus tallettaa arvokkain osa perinnöstään uskontoon ja tuoda sitä esiin erilaisilla symboleilla, nimillä ja tavoilla.

Juhannuksen viettoon liittyy pakanallisen kokko- ja remuamisperinteen lisäksi myös tapa pitää Suomen lippu salossa koko yön. Tuo lippukin on osoitus siitä, että suomalainen kulttuuri on pohjimmaltaan kristillistä. Se ei ole vain suomalaisuuden tunnus kuten autojen kansallisuustunnus tai nettiosoitteen pääte FI. Merkin ja symbolin ero on siinä, että symboli viittaa johonkin syvempään. Risti lipussa ei ole vain koriste, vaan viittaa siihen uskoon, jolle suomalaisuuden arvot pohjautuvat.

Ei ole sattuma, että lähes kaikilla Euroopan protestanttisilla mailla on lipuissaan risti: pohjoismailla, Sveitsillä ja Britannialla, jonka Union Jack tosin on yhdistelmä kolmesta ristilipusta.

Näillä lipuilla kansat ovat halunneet ilmaista sen, millä pohjalla se seisoo. Elävät symbolit muistuttavat meitä niiden kantamista syväarvoista. Varsinkin kriisitilanteissa nuo arvot nousevat esiin ja auttavat yhteiskuntaa ratkaisemaan eteen tulevat kipeät ongelmansa.

Juhannuksen syväarvot viittaavat Johannekseen, joka oli Jeesuksen edelläkulkija. Vaikka hän oli tinkimätön totuuden esitaistelija, hän ei korostanut itseään vaan oli Herransa nöyrä palvelija.

Johanneksen tavoin monet muut Raamatun pyhät kärsivät marttyyrikuoleman uskonsa ja tinkimättömyytensä tähden. Tämä on hyvä muistutus meille, jotka jatkuvasti kuulemme arvojen olevan vain tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä. Liian harvoin nousemme Johanneksen tavoin julistamaan vallanpitäjien toiminnan vääräksi. Vanha kristillisten sosiaalidemokraattien vaalilause olisi edelleenkin käyttökelpoinen: "Herran pelko on viisautta mutta herrojen pelko on tyhmyyttä."

Toisaalta tämä tinkimättömyys ei saa johtaa omahyväisyyteen ja ylpeyteen. Liian usein myös erehdymme luulemaan omaa uskontulkintaamme tai moraalisia käsityksiämme ainoiksi oikeiksi. Liian usein kristillisyyden nimissä on oltu julmia ja korostettu pikemminkin omaa erinomaisuutta kuin julistettu Johanneksen tavoin armollisen Herran tulemista. Johannes opettaa meille sekä tinkimättömyyttä että nöyryyttä.

Tätä samaa odotetaan myös meiltä elämässämme. Tähän kilvoitteluun me sitoudumme nousemalla tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:

ja Pyhään Henkeen, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.