ETUSIVU ANSIOLUETTELO TUTKIMUKSET SAARNAT OPETUS LINKIT ENGLISH PAGES
Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkko, Klaukkala, Nurmijärvi
28.4.2013
Joh 4:5-42
5Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, 6ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
7Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi." 8Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
10Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." 11Nainen sanoi: "Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? 12Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin." 13Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, 14mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." 15Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."
16Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne." 17"Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. 18Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta." 19Nainen sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. 20Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa." 21Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. 23Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. 24Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
25Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." -- Messias tarkoittaa Kristusta. -- "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." 26Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi."
27Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle. 28Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: 29"Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" 30Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo.
31Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Rabbi, tule syömään." 32Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." 33Opetuslapset kummastelivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?" 34Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. 35Te sanotte: 'Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.' Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. 36Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. 37Tässä pitää paikkansa sanonta: 'Toinen kylvää, toinen korjaa.' 38Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät."
39Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt." 40Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. 41Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, 42ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja."
Viime tiistaina oli Yrjön päivä. Partiolaiset kautta maailman viettävät Pyhän Yrjön, Yrjänän, Georgen tai Georgioksen päivää omana juhlapäivänään. Eri kulttuureissa hänellä on hieman erilainen nimi. Kuitenkin yli erilaisten kulttuurirajojen, Pyhän Yrjön esimerkki rohkaisee kaikkia partiolaisia toimimaan niin kuin on oikein.
Päivän tekstimme kertoo tilanteesta, jossa eräs nainen kaivolla Jeesuksen kanssa. Onko siinä mitään ihmeellistä? Meidän näkökulmastamme ei ole. Mutta tässä tekstissä me kohtaammekin vieraan kulttuurin, jossa on meille vieraat tavat.
Kuten sanoin, partiolaiset viettävät yrjönpäivää eri puolilla maailmaa, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisissa kulttuureissa. Partiolaisuuteen kuuluu vieraiden kulttuurien kohtaaminen ja niiden ymmärtäminen. Muuten ei olisi kansainvälistä partioliikettä. Olisi vain kunkin maan omat kansalliset liikkeet. Se, että olemme tänään ortodoksisessa kirkossa muistuttaa meitä myös siitä, että voimme tuntea yhteyttä yli kirkkokunta- ja jopa yli uskontorajojen.
Mitä tämä teksti opettaa meille partiolaisina vieraan kulttuurin kohtaamisesta?
Yritetäänpä päästä sisään tuohon kulttuuriin ja ymmärtää hieman mistä oli kyse. Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, on se, että miksi nainen tuli kaivolle yksin? Miksei hän tullut sinne samaan aikaan kun kylän muut naiset? Kylän kaivon ympäristö oli kylän sosiaalisen elämän keskus. Se oli oman aikansa reaaliaikainen facebook. Naisten päivittäiset kohtaamiset kylän kaivolla olivat päivän kohokohtia, jolloin sai tavata ystäviä ja vaihtaa kaikkia niitä kuulumisia mitä mekin teemme joko kasvokkain tai sitten nettikeskusteluissa. Ei sieltä noin vain jääty pois.
Ilmeisesti oli kyse siitä, että muut naiset katsoivat tätä naista niin sanotusti ”vähän hitaasti.” Hän ei ollut tervetullut porukoihin mukaan. Myöhemmin tekstistämme huomaamme, että syy taisi olla hänen seksuaalisessa käytöksessään. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi, kuten Jeesus hänen tilanteensa kiteytti. Nainen ei noudattanut yhteisön tiukkoja sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Syitä tähän voimme vain arvailla. Joko hän oli ollut nuori kapinallinen, joka oli halunnut tietoisesti rikkoa noita sääntöjä tai sitten elämäntilanteet olivat johtaneet hänet asemaan, jossa miehet käyttivät häntä hyväkseen. Tuohon aikaan yksinäisellä naisella ei juuri ollut itsellään mahdollisuuksia ansaita leipäänsä.
Oli miten oli, hän sai maksaa siitä kovan hinnan. Yhteisö eristi hänet kaikesta. Nykyään puhuttaisiin koulukiusaamisesta tai työpaikkakiusaamisesta silloin kun joku eristetään tuolla tavoin.
Eli ensimmäinen asia, jossa huomaamme Jeesuksen toimineen toisin kuin kyläläiset, oli se, että hän puhui tälle syrjitylle naiselle.
Toinen tavallisuudesta poikkeava asia, joka herättikin opetuslapsissa ihmetystä, oli se, että Jeesus puhui samarialaisen ja vielä naisen kanssa. Molemmat asiat olivat ehdottomasti no-no juutalaiselle.
Juutalaiset pitivät samarialaisia halveksittavana sekakansana. He olivat niiden israelilaisten jälkeläisiä, joita ei oltu viety Babylonian pakkosiirtolaisuuteen 500 vuotta aiemmin. Ongelma oli vain siinä, että he olivat menneet naimisiin ja saaneet jälkeläisiä alueelle vuorostaan siirrettyjen muiden kansojen jäsenten kanssa. Samalla erilaiset tavat ja uskomukset olivat sekoittuneet.
Juutalaisten mielestä tämä oli harhaoppisuutta ja Israelin uskon pettämistä. Juutalaiseen uskoon kuului olennaisesti se, että Jerusalem oli kaiken keskus. Se oli pyhä kaupunki, johon kokoonnuttiin temppeliin palvelemaan Jumalaa. Samarialaisilla taas oli pyhättönsä Garissimin vuorella. Tämä oli yksi keskeisistä uskonnollisista kiistakysymyksistä ja kumpikaan puoli ei antanut tuumaakaan periksi.
Yleensä juutalaiset pyrkivät välttämään kaikkea kosketusta samarialaisten kanssa. Kun galilealaiset kulkivat Jerusalemin temppelijuhlille, he jopa yleensä ylittivät Jordanin virran ja kulkivat sen toiselta puolen, jottei heidän tarvinnut mennä samarialaisten alueen läpi.
Nyt Jeesus opetuslapsineen kuitenkin kulki Samariassa ja Jeesus keskusteli samarialaisen kanssa. Vähemmästäkin opetuslapset olivat ymmällään. Jeesuksen toiminta oli vastoin kaikkea sitä, mitä heille oli opetettu: samarialaisia piti halveksua ja välttää.
Kolmas asia, jossa Jeesus toimi toisin kuin oli totuttu, oli se, että hän miehenä puhui naiselle, joka ei ollut hänen sukulaisensa. Tämä oli myös ehdottomasti kielletty tuon ajan Lähi-Idässä. Maailmassa on vieläkin alueita, jossa miehet ja naiset erotellaan ja jos mies puhuu vieraalle naiselle, naisen suku kokee sen loukkaukseksi.
Eikä tuo sukupuolten erottaminen ole niin kaukana meidänkään historiassamme. Itse muistan hyvinkin ajan, jolloin oli erikseen poikapartiolippukunnan ja tyttölippukunnat. Omakin nuoruuteni lippukunta – Jyväskylän NMKY:n Reippaat Pojat – oli alunperin poikalippukunta, kuten nimestäkin näkyy.
Ja tätäkin sääntöä Jeesus rikkoi. Jeesus kohtasi ihmisen ihmisenä riippumatta tämän sukupuolesta, etnisestä tai kansallisesta taustasta tai elämäntavasta.
Jeesus antaa myös meille mallin siihen, miten meidän tulisi toimia kohdatessamme ihmisiä, joilla on meidän tavoistamme poikkeavat tavat, meidän käsityksistämme poikkeavat uskomukset ja jotka ehkä näyttävätkin erilaisilta.
Kristinuskon eräs ainutlaatuisuus on siinä, että se on alusta alkaen julistanut sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia. Kaikki ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Sanoma anteeksiannosta kuuluu kaikille ilman, että toisen tarvitsisi ensin muuttua joksikin toiseksi. Apostoli Paavali kiteytti tämän kirjeessään galatalaisille: ” Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal 3:28).”
Kristinusko on levinnyt kaikkeen maailmaan. Se on omaksunut monia paikallisia tapoja ja kehittänyt uusia. Kuitenkin tuo kristinuskon perussanoma on pysynyt samana. Jumala rakastaa ihmisiä ja lähetti oman Poikansa ihmiseksi jotta me pelastuisimme synnin ja kuoleman vallasta.
Jokainen kulttuuri tulkitsee tuota perussanomaa omalla tavallaan. Jopa jokainen yksityinen ihminen tekee niin. Ja se on sallittua. Kukaan muu ei elä meidän elämäämme ja jokaisen meidän suhde Taivaanisään on ainutlaatuinen. Ihan niin kuin kaikkien lasten suhde omiin vanhempiinsakin on ainutlaatuinen.
Kulttuurien kohtaamisessa tämä tarkoittaa sitä, että vaikka eteemme tuleva ihminen olisi kuinka erilainen kuin me, hän on samalla tavalla Jumalan kuva kuin itse kukin meistä.
Omassa elämässämme me voimme jokainen miettiä mitä tämä Jeesuksen esimerkki tuolla Syykarin pienen kylän kaivolla merkitsisi meille. Minkälaisen esikuvan se meille antaa kun tapaamme ihmisiä, jotka ovat syrjittyjä ihonvärinsä, kansallisuutensa, uskontonsa, tai tapojensa vuoksi. Miten me haluaisimme itseämme kohdeltavan? Kuten Jeesus Kultaisessa säännössä opettaa: "kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matt. 7:12)."
Partiolaisille tuota opetusta vielä vahvistetaan muistuttamalla ”Ole valmis.”