Liperin kirkko 20.8.2000

Tämän päivän evankeliumiteksti on niitä tekstejä, jotka eivät aukene aivan heti pelkästään tämän päivän riviluterilaisen arkikokemuksilla. Suomi on ollut kristitty maa vuosisatoja - onhan kansallispyhättömmekin, Turun tuomiokirkko, jo 700-vuotias. Kristittyjen vainojen kokeminen on täällä ollut harvinaista. Lähinnä tulee mieleen 1800-luvun körttien oikeudenkäynnit ja ne kuvannevatkin tilannetta melko hyvin. Vaino tai syrjintä on kohdistunut joihinkin vähemmistöihin kun kristittyjen enemmistö on saanut olla rauhassa ainakin fyysiseltä vainolta.

Henkisellä tasolla tilanne on hieman toinen. Melko moni on kokenut vaikeaksi puhua uskostaan pelätessään ympäristönsä paheksuntaa. 60-luvulta alkaen yleistyi kirkon ja uskon kritiikki ja uskonnollisuuden leimaaminen epä-älylliseksi. Lama-aika ja sen kokemukset ovat merkittävästi muuttaneet asenteita tässä suhteessa. Vuosikymmeniin ei uskosta ole puhuttu julkisuudessa niin paljon kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Päivän tekstimme on taltioitu vainojen keskellä elävän seurakunnan arkikokemuksen vuoksi. Evankeliumit eivät ole Jeesuksen elämäkertoja eivätkä edes hänen opetuksensa kokonaisesityksiä vaan oman aikansa katekismuksia. Evankelistat pyrkivät kokoamaan niihin Jeesuksen opetuksia asioista, jotka olivat tärkeitä heidän seurakunnilleen. Jos vertaamme niitä tänä syksynä joka kotiin jaettavaan uuteen suomalaiseen katekismukseen huomaamme niissä eroja mutta myös yhteisiä piirteitä. Kaikissa katekismuksissa opetetaan pohjimmaltaan mitä rakkauden kaksoiskäsky käytännössä tarkoittaa.

Niissä opetetaan perusasiat kristinopista mutta myös annetaan ohjeita kristittynä elämisestä. Monet tämän päivän ongelmista olivat tuntemattomia Jeesuksen ajan ihmisille ja monet sen ajan ongelmat eivät ole tärkeitä meille. Lisäksi yhteiskunta on niin erilainen että Jeesus itsekin varmasti antaisi nykyään erilaisia ohjeita kuin elinaikanaan. Etsiessämme vastauksia nykyajan ongelmiin emme voi suoraan ottaa jotain Raamatun tekstiä ja vaatia sen noudattamista nykyaikana vaan meidän tulee miettiä miksi ohje annettiin ja mitä ohjeen takana olevan periaatteen noudattaminen nykyään merkitsisi. Meillä ei ole Raamatussa kristillistä kenttäpalveluohjesääntöä, josta löytyisi suoraan ohje jokaikiseen asiaan, vaan meidät haastetaan jatkuvaan eettiseen pohdintaan.

Tämän päivän evankeliumissa oleva viisauden vaatimus liittyy juuri tähän kysymykseen. Viisaudella ei tässä tarkoiteta älykkyyttä tai suurta tietoa vaan jokapäiväistä käytännön kykyä tehdä oikeita ratkaisuja.

Puhuessaan viisaudesta Jeesus hyvin usein tarkoittaa käytännöllisyyttä. Muistetaanpa vain vertauksia viisaista ja tyhmistä neitsyistä tai viisaasta rakentajasta, joka rakentaa kalliolle eikä tulvauoman hiekkapenkereelle.

Jeesus edellyttää meiltä käytännöllisyyttä, jopa oveluutta, jotta edessä olevista kysymyksistä voisi selvitä.

Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen aikana oli kysymys konkreettisesti keisari Dominitianuksen vainoista hengissä selviämisestä. Lampaiden on joskus viisasta paeta joutuessaan susien hyökkäyksen kohteeksi. Jos omat voimat eivät riitä ei ole kiellettyä käyttää oveluutta apuna. Kuitenkin Jeesus vaatii samalla viattomuutta. Kristitty ei voi käyttää mitä tahansa keinoja päämääriensä saavuttamiseksi.

Ei ole pitkäkään aika siitä kun Itä-Euroopassa oltiin samassa tilanteessa. Monet kristityt joutuivat kamppailemaan hengestään tai tulevaisuudestaan. Moni kirkon johtaja joutui tekemään kipeitä ratkaisuja pyrkiessään suojelemaan laumaansa.