ETUSIVU ANSIOLUETTELO TUTKIMUKSET SAARNAT OPETUS LINKIT ENGLISH PAGES
Martti Muukkonen:
3. rukouspäivä / 15. kjs / 16. sunnuntai helluntaista
Maanviljelijöiden kirkkopyhä
Fil 4:10-14
Säyneinen 24.9.1995
Tämän sunnuntain hallituksen määräämä saarnateksti on Filippiläiskirjeen 4. luvussa. Apostoli Paavali kirjoittaa:
10
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. 11 Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. 12 Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. 13 Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. 14 Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Kuinka merkittävä tämä läksy olisikaan meille kaikille. Varsinkin nyt kun täällä maaseudulla eletään epävarmuuden aikoja kun tulevasta ei oikein tiedä mitä se tuo tullessaan. Vanha turvallisen tuntuinen elämä tuntuu olevan takana ja edessä näkyy vain erilaisia uhkakuvia. Mielessä pyörii kysymys: miten tästä selviää eteenpäin.
Apostoli Paavali kulki ympäri Välimeren itäosaa saarnaten Kristusta. Hän elätti itsensä teltantekijänä ja sai siten vaatimattoman elantonsa. Oleellista hänen asenteessaan oli se, että hän ei rakentanut elämäänsä taloudellisen hyvinvoinnin varaan. Hyvinvointi ei ollut hänelle mikään arvo. Päinvastoin hän kuritti itseään pysyäkseen uskollisena tehtävälleen.
Meistä varmasti tuntuu siltä, ettei meistä ole moiseen. Meillä on maat ja mannut, talot ja tavarat ja tarvitseehan koko yhteiskunta leipää ja maitoa. Eivät kaikki voi jättää tehtäviään ja lähteä Paavalin tavoin kulkureiksi.
Tämä on varmasti totta ja Luther korostikin jokapäiväisen työnteon olevan parasta jumalanpalvelustamme. Kesän sadon tuottaminen on maanviljelijän tehtävä ja sen työn suorittamisesta me tänään kiitämme. Mutta se, mistä voimme Paavalissa ottaa oppia, on hänen luottamuksensa Jumalaan. "Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa." Hän ei rakentanut elämäänsä maallisen varaan ja silloin maallisissa olasuhteissa tapahtuvat muutoksetkaan eivät saaneet häntä ahdinkoon. Hänelle jokainen uusi päivä oli erilainen. Inhimillisesti kestävää pohjaa ei ollut, mutta hän luotti Jumalaan kuten lintu luottaa ilmaan siipiensä alla tai laivuri veden pitävän hänet ja veneensä pinnalla.
Mitä tämä merkitsee tänään täällä Koillis-Savossa? Ensiksi meidän tulisi miettiä sitä, mihin me luottamuksemme panemme? Onko se jokin inhimillinen organisaatio vai järjestelmä? Toiseksi teksti panee meidät arvioimaan elämämme sisältöä ja laatua. Olemmeko me vain omaa mukavuuttamme ympäröineet itsemme kaikilla hyvinvointiyhteiskunnan tuotteilla? Moni vanhempi ihminen on minulle taivastellut, että miten nämä nuoret pärjäävät tulevaisuudessa kun heillä on ollut niin helppoa. Vaikeudet kasvattavat ja avaavat uusia mahdollisuuksia. Jotenkin tuntuu ettei suomalainen ole oikein oma itsensä jos ei ole jotain suota hartiapankilla kuivattavana tai kiviä raivattavana.
Kun Paavali asettaa noita vastakohtapareja, hän ei suinkaan aseta niitä mitenkään arvojärjestykseen. Hän ei mitenkään ihannoi köyhyyttä tai nälkää, mutta sanoo tulevansa toimeen niissäkin olosuhteissa. Hän on valmistautunut siihen, että elämä saattaa huomenna olla hankalampaa kuin tänään - tai se saattaa olla helpompaakin. Kaikki on Jumalan kädessä. Oleellista on se, että hän ei aseta omaa silloista elämäntilannettaan mitenkään pysyväksi tai tavoiteltavaksi olotilaksi.
Maatalouden murroksessa eletään tilanteessa, jossa vanha tukiaisperusteinen talous on murtumassa - tahdoimmepa sitä tai emme. Sitä, mitä on tulossa tilalle, emme tiedä. Todennäköisesti täällä eletään tulevaisuudessakin - onhan täällä selvitty suuremmistakin murroksista. On syytä pitää mielessä sanonta, ettei niin kauan ole hätää kun on kyse vain rahasta. Vasta sitten on hätä kun on kyse hengestä tai vieläkin pahemmasta - iankaikkisuudesta.
Selviytyminen on hyvin pitkälti tahdon asia. Se, joka päättää pärjätä selviää varmasti pidemmälle kuin se, joka jo alussa antaa periksi. Muistammehan vanhan tarinan optimisti- ja pessimistisammakoista, jotka putosivat kerma-astiaan. Pessimisti näki korkeat seinämät ja pelästyi ja antoi periksi ja hukkui. Optimisti uida polskutteli, kunnes kerma kirnuuntui voiksi ja siltä oli hyvä ponnistaa ja hypätä astiasta pois.
Toinen vanha vitsi on siitä miten keksinnöt syntyvät: Insinööri tietää koulutuksensa perusteella, ettei jokin asia ole mahdollista. Sitten tulee joku, jolle sitä ei ole kerrottu ja tekee sen.
Kolmas kielikuva on itseltään Jeesukselta: "Autuaita ovat lasten kaltaiset." Vaikka hän tarkoitti nimenomaan luottamusta Jumalaan, on kielikuvasta muutakin oppimista. Lapsi on utelias ja valmis kokeilemaan pelottomasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ehkäpä maanviljelijöiden tulisi olla molemmissa suhteissa lapsen kaltaisia. Luottaa Jumalan huolenpitoon ja samalla etsiä ja ihmetellä maailmaa ympärillä.